Nihketä palikat

Ihanaa uutta vuotta ystävät!

Tässä teille terveisiä vuoden takaa. 

Kun ei ole uusia tuotoksia kuvattuna, niin tämä huivi saakoon vuoron vihdoin.

Pattern: Building Blocks (Stephen West)

Projekti: Nihkeät palikat

Lanka: Rico Design Superba Bamoo 

musta, harmaa, valkoinen

ja Zitron Trekking XXL oranssi

Tämähän oli vuosi takaperin Stephenin perinteinen mysteeri-huivi.

Aloitin sen silloin mysteerinä, kuten muutkin.

Mutta, jo ensimmäisen vihjeen aikana alkoi usko loppua ja luulin Stephenin kajahtaneen kokonaan.

Näytti aivan hirveältä. 

No, minäpä jätin tämän huivin tekeleen siten niille sijoilleen, ja odottelin kun muut saivat nitä valmiiksi.

Ja sitten menin vakoilemaan valmiita projekteja.

Ja kyllä, siellä oli muutamia, jotka oli suoraan samoilla väreillä. 

Ja ne oli kauniita.

Joten, ei auttanut kuin luottaa malliin ja sittenkin Stephenin ammattitaitoon ja ottaa huivi takaisin työn alle.

Ja voi kurjuus.

Tein suurimman koon, koska isompi on parempi.

Tämä isompi oli sitten aikanaan 3 metriä leveä.

Ja mitä taistelua se matka olikaan.

Ihan järkyttävän tylsistyttävän ärsyttävää.

Kerta kaikkiaan en olisi tehnyt ainuttakaan kerrosta niin tympeää prosessia, jos en olisi tiennyt, 

miten ihan lopputulos on.

Ja kyllähän se on. Ihana.

Ja miten sitten kävikään, kun prosessi oli vihdoin valmis?

Neulomisen aikana tuosta mustasta oli lähtenyt väriä käsiin. Siis oikein kunnolla.

Välillä oli kädet ihan sinisen-harmaana.

Kyllä jännitti sitä laittaa kylpyyn. Seurasin silmä kovana mustan värin käyttäytymistä vedessä.

Se oli ihan kunnolla. Huh. Ei mustalla tuhriintunutta lopputulosta.

Vaan oranssilla. 

Se oranssi.

Se penteleen oranssi oli se, joka päästi vedessä väriä ja tuhri valkoiset osiot vaalean perisikan läikikkäiksi.

Ei voi olla todellista.

Eikö tässä projektissa sitten mikään voi mennä kunnolla?

Nyt se on kuitenkin valmis.

Kaikesta vastuksesta huolimatta. 

Ja melkein tuli itku, kun kesällä olin menossa tämä huivi kaulassa Jyväksylään neulefestareille, ja pysähdyin matkalla huoltoasemalle. 

Ostin kahvin, ja myyjä tuijoti mun huivia, ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt mitään noin hienoa.

Ihan en ole vielä päättänyt, oliko vaivan arvoinen.

Ehkä aika kultaa muistot.

Oliskohan tämä tauko vihdoin ohi?

Vuosi mennyt kun viimeksi päivitin.

Ohhoh.

Mitään taukoa ei ollu tarkoitus pitää.

Joten voitte uskoa, että postattavaa riittää.

Aloitetaan sit vaan. Vaikka tästä:

Pattern: Cairbre Cardigan by Heidi May

Projekti: Mitä tästä langasta tekis?

Lanka: Novita Kaiku 266g

Niin, projektin nimi kertoo kaiken. Oli kolme kerää harmaata Kaikua. 

Ja sain pakkomielteen, että nyt se lanka on käytettävä johonkin.

Ja tähän se riitti. Ja kaikki meni. Ihan kaikki.

Tämä oli kiva malli. Harvemmin tulee virkattua neuletakkia.

Takana vyötärön kohdalla oli lisäyksiä niin, että helma vähän kellottui.

Tykkään lopputuloksesta, se on kevyt, mutta samalla rouhean näköinen, mutta ei karhea.

Tosin, itse en tästä langasta niin välitä, olen kyllä ihan luonnonkuitu-ihmisiä.

Lapsille joskus näitä kutittamattomia tekokuitujakin voi käyttää.

Kiinitys tapahtuu yhdellä napilla. Löytyi nappipurkin kätköistä yksi tällainen.

On se ihanan tyttömäinen. Olematta prinsessa. Ja ollut 8 -vuotiaalle ihan mieleinen.

Suosittelen, nopea ja kiva projekti.

Ihanaa joulukuuta, 

Ihanaa kun synnyit!

Minusta tulee jälleen kummi.

Joten, pitihän sitä sateisiin Manchesterin ilmoihin neuloa uudelle murulle lämmikettä.

Malli: Norwegian Sweet Baby Cap by Gro (ravelry)

Projekti: Piippa (ravelry)

Lanka: Trysil Babygarn (ravelry)

vaalean vihreä 21g

Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala (ravelry)

Projekti: Junasukat (ravelry)

Lanka: Zitron Trekking Hand Art 

vihreä-sininen 24g

Todella perinteisellä linjalla siis mentiin!

Hivenen hirvitti tuon myssyn kanssa, kun tasona pöydällä se näytti enemmän kuin vähän epäkeskolta.

Mutta vauvankokoisen vauvanuken päässä se oli kuin kotonaan.

Samaisen vauvanuken jaloissa myös nuo junasukat näytti oikeen kivoilta.

Tein 4s suuremmat kuin ohjeessa, kun näyttivät ihan olemattomilta.

Paljon ei mennyt lankaa, mutta toivottavasti lämmittävät sitäkin enemmän!



Neulovat lampaat

Olen tosi huono neulomaan lapasia.

Ei sillä, että se olisi vaikeaa.

Ei sillä, että en tarvitsisi niitä.

En tiedä miksi. En vaan koskaan tartu lapasten neulomiseen.

Joten, kun eteen tuli lapastesti, siihen oli pakko osallistua.

Saisinpahan edes yhdet lapaset valmiiksi, kun on pakko.

Malli: Ewe Knit Mittens by Kathryn Folkerth (ravelry)

Projekti: Ewe Knit Mittens test (ravelry)

Langat: Ruskea Novita Nalle (30g)

Vaaleanpunainen Novita Wool (32g)

Lapasiin oli kaaviot molemmille puolille. Peukalo tehtiin suoraan sivuun.

Pitkät langanjuoksut vähän välillä tuottivat hankaluuksia,

koska en ole kirjoneuleissa mitenkään hyvä.

Olen opetellut kaksikätisen tekniikan kirjoneuleisiin.

Siinä pohjalanka on normaalisti vasemmassa kädessä, ja kuviolanka on oikeassa kädessä.

Kohtuullisen tasaista jälkeä sain.

Lapaset ovat käteeni juuri oikean kokoiset, tein koon L.

Vähän kuitenkin harmittaa, kun lapaset kädessä hieman kiertävät, johtuu siitä peukalosta, joka on suoraan sivussa. Ja toiseksi harmitta lanka, joka on kyllä tosi pehmeää, mutta jo vähäisen käytön jälkeen alkaa nyppyyntymään ja hapsottamaan.

Lämmittäähän ne hapsottavatkin lapaset käsiä.



Urakka nimeltä toppatakki

No huh huh, mikä homma!

Sain miehen siskolta hänen tyttärensä käyttämän kevyt-toppatakin.

Ja hyvin oli käytetty. Takissa oli kestolikaa ja pieniä reikiä, josta vanu pursui ulos.

Kuitenkin, sain päähäni että takki on pelastettava, koska oma tyttöni tarvitsee kouluun kevyttoppatakin.

Pistin mietintämyssyn päähän. Miten se takki pelastetaan?

Tälläinen siitä siis tuli.

Ensin mietin paikkoja reikien ja ikilian päälle. Niitä oli monta, siis varmaan yli 20.

En keksinyt mitään järkevää, joten paikat hylättiin.

Eurokankaassa käydessä löysin tämän ruusukuvioisen ulkoilukankaan. Ja silloin sen keksin:

Puran koko takin osiksi, ja tikkaan siihen uuden päällisen.

Hyvä idea. Ihan hitokseen hommaa.

Tästä siis lähettiin. H&M takki. Alemmissa kuvissa sitä vanua ja toisessa likaa.

En ole oikein varma, miksi halusin pelastaa tämän takin ihan väkisin. Ehkä siksi, että minussa kuitenkin asuu pieni ekologinen piipertäjä. Ehkä siksi, että ei tarvitsisi kaupasta hakea mitään, kun tämä tuotiin kotiin. Ja oli juuri oikean kokoinen, 128cm. Ehkä siksi, että ei ole liikaa rahaakaan juuri nyt. Ehkä siksi, että olen vain hullu.

Mutta, tämä oli siis vuoreton, ja taskut vain aukot sivusaumassa.

No, kun kerta aletaan, niin aletaan sitten kunnolla. Purin kaikki osat irti, tikkasin uuden päälilankaan vanhojen tikkausten mukaan.

Vanhat taskut oli vaikeat säilyttää, joten tikkasin ne umpeen ja tein uudet samalle paikalle. Lisäsin niihin vetoketjut, koska ihan kaikki tavarat kyllä muuten siltä hulivili-tytöltä tippuu.

Lisäksi tein vuoren, jota takissa ei aikaisemmin ollutkaan.

Hihansuihin laitoin paksua ribbi-resoria, siinä oli alun perin vaan tuollainen kapea joustava nauha.

Jos nyt suoraan sanotaan, niin tuli paljon parempi, kuin alkuperäinen.

 

Ehkä tässä lapsessakin asuu ekologinen piipertäjä!

Ihanaa talven alkua!

PS. Tämän ensimmäisen käyttökerran jälkeen kierrätetty vetoketju hajosi. Yritin korjata tilanteen hakemalla uuden vetimen, koska ketju aukesi alhaalta päin. Liikkeessä ketju piti hyvin, mutta kotiin tullessa jälleen avautui alhaaltapäin. Ei voi olla totta! Mun pitää vaihtaa siihen vetoketju....



Hanner

Oho, ompas vierähtänyt aikaa.

No, se ei kyllä tarkoita, ettei täällä olis aherrettu.

Päinvastoin, on kyllä tehty kaikenlaista.

Pitää siis aloittaa suman purkaminen. Ja aloitetaan se vaikka tästä omasta neulepaidasta.

 

 

malli: Hanner By Rhiannon Owens (ravelry)

Projekti: Hanner test  (ravelry)

Lanka: Gjestal Maija (tummanharmaa) 230g

Gjestal Maija (vaaleanharmaa) 52g

Novita Nalle Aloevera (keltainen) 45g

Malli neulottiin tasona kahtena kappaleena ja aloitettiin helmasta.

Saumat on keskellä edessä ja keskellä takana.

Tässä siis yhdistyi kaksi inhokki-asiaa, tasona neulominen alhaalta ylös.

Kuitenkin, kumpikaan ei lopulta haitannut.

Mallineule oli helmipatenttia, jota en ollut ennen neulonut.

Kuten patentti (eli brioche) yleensäkin, tämä oli ihan äärimmisen  joustavaa leveyssuunnassa etenkin.

Koska olen vähän selästä suuri, tein vartalon kokoa L, mutta hihat aloitin koon S silmukoilla.

Hihasta olisi tullut ällöttävän löysä koon L silmukoilla. Ja koska mallissa raglankavennukset tehdään vain miehustan silmukoilla, ei hihan silmukkamäärällä loppujen lopuksi ole suurta merkitystä.

Raidoitin paidan alun perin siitä syystä, että ei olisi ollut tarpeeksi varastossa samaa väriä.

Ja tuo tummempi puoli on raidoitettu seuraavasti;

mallineule muodostuu 4 kerroksen "kaaviosta"

väriä vaihdettu aina oikeanpuolen (parillisen) kerroksen alussa.

Ensimmäinen kaksivärinen raita on neulottu niín, että 2 vaaleaa ja neljä tummaa kerrosta.

Keltainen kerros on neulottu 2 tummaa ja kaksi keltaista kerrosta.

Ja ylin on neulottu 2 tummaa ja 4 vaaleaa kerrosta.

Ajatteloin, että silleen tuo tummuus ikään kuin "häipyy" ylös mentäessä, mutta yllättävän vähän se loppujen lopuksi näkyy.

Malli on tosi lyhyt, neuloin siitä tuuman pidemmän helmaresorin osalta kuin ohjeessa.

Ohjeessa myös käskettiin ottamaan "no ease" tai "negative ease" koko. Mulla oli noin 5cm negative ease, ja tuli oikeen sopivan kokoinen.

Mutta kaiken kaikkiaan neule valmistui tosi nopeeta, pari viikkoo kesti, ja olin töissäkin koko ajan.

Oli aika erilaista neuloa DK ja sport vahvuutta, ku yleensä neulon fingering -vahvuutta. Vissiin sen takia tuntu, että nopeeta valmistuu... ja joo, olihan se lyhyt tietty helmasta!

Mutta, suosittelen neulomaan tämän, malli ois ehkä erityisesti nuorempien mieleen.

Näin nelikymppiselle ehkä turhan napapaita!

Akuutti paitapula -done!

Kummipojalla 2½ vuotta, on akuutti paitapula.

(Lue: kummipojan äiti on kyllästynyt tummansinisiin tylsiin poikien vaatteisiin.)

Täytin kummitädin velvollisuuteni, ja ommella täräytin parit paidat.

Paidoissa on käytetty kolmea kaavaa,

Ottobren perus teeppari-kaava, perus raglan-kaava ja

hihaton toppi uusimmasta (muistaakseni) lehdestä.

Kaikki paidat on tehty tilkuista, varastopaloista tai kierrättämällä käytettyjä vaatteita.

Mitään ei ole näitä paitoja varten hankittu.

Paljon ei ole perus-paidoista sanottavaa, nyt seuraa siis paljon kuvia, ja vähän tekstiä!

 

Raidalliset Marimekon tasaraitaa (leikkuujämiä ajalta, jolloin olin noita tehtaassa tekemässä),

pitkähihaiseen kaikkea tilkkua laatikoiden uumenista.

Norsut Noshilta, sienet ja pöllöt Maxomorran käytetyistä 122cm paidoista leikattuja.

Hihaton paita oma vanha t-paitani, pitkähihainen kierrätetty 122 cm paidasta.

Aplikointi googlesta.

 

Molempien kankaat raidallinen Marimekkoa, harmaa Eurokankaan trikoota.

Aplikoinnit Ottobresta vuosien varrelta.

 

Marimekkoa leikkuujämiä (jämän leveys ei ihan riittäny paidan leveyteen,

piti jatkaa toiseen kylkeen kontrasti-värillä!)

 

T -paidat Marimekkoa, kangasmaalilla sapluunalla T-kirjain.

 

Oranssi tilkku Euronkanaan trikoota, punainen vanha kierrätetty Marimekon (todella ruma) unikko-collari (unikko piilossa aplikaation alla!), hihat Noshia.

Ja nämä ihanat aplikaatiot (joiden nimiä en tiijä, mutta niillä se varmaan on... !) on saatu joulukuun ompelulaneilla joululahjaksi.

Oon näihin niin tyytyväinen. Postimies kuskaa niitä tällä hetkellä kummipojalle, joten valitettavasti sovituskuvia en nyt saa.

Mutta olipa kivaa pähkäillä varastoa pienemmäksi, vaikka tällainen 16 paitaa koossa 104cm ei juuri varastoa näytä pienentäneen...!