Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miehelle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miehelle. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. helmikuuta 2016

Virtolaiselle virtolaista


Mihinkä sitä koira karvoistaan pääsee?
Tai ihminen alkukodistaan?
No ei mihinkään. Eikä tarvitsekaan.
Siksi, virtolainen rakas halusi virtolaiset tumput.
Pitihän ne tehdä, kun sormia aina paleltaa.

Malli: Mukaillen googlattuja kuvia Virtain Lapasista
omassa alkukodissa lueskelin myös äidin hyllystä Mary Oljen käsityökirjaa, jossa sattuivat nämä lapaset olemaan
Projekti: Virtain Rasat (ravelry)
Lanka: 7 veljestä (harmaa, turkoosi, valkoinen, harmaan vihreä)
Gjestal Rede, limen vihreä
yht. 115g


Onneksi ymmärsin, että nuo pilkut kannattaa tehdä aina rivi kerrallaan neulomisen edetessä,
Jos olisin neulonut rasat loppuun ja vasta sitten tehnyt nuo pilkut, olisin tullut hulluksi. Todella vaikea ommella umpinaisen tumpun sisällä....
Kokeilin ensin neuloa pilkkuja samalla kuin tumppuja, mutta se ei oikein toiminut.
Lopulta päädyin tekemään ne silmukoita jäljitellen valmiin mittaisella langanpätkällä.
Ja lämpimät ovat.


Perinteisessä mallissa tuo ranteen kohta on tehty toisella tavalla. Se on leveämpi, ja siinä menee 2o yht. + lk vinoraitoja. Mä en tykkää sellaisista tumpuita. Mun mielestä tumppujen pitää pysyä kädessä, vaikka käsiä roikottaa miten alaspäin. Ja leveä ranteisilla tumpuilla se ei onnistu. Joten tavallinen, resori. Mies oli onneksi samaa mieltä!

 

Oikein kivaa ja lumista viikkoa!





maanantai 5. lokakuuta 2015

Eipä juuri kehumista...



Näiden sukkien tarina alkoi viime syksynä, kun mieheni järjesti minulle yllätysviikonlopun.
Olimme kahdestaan ensin Helsingissä ja sen jälkeen Porvoossa yhden yön.
Reissu oli todellista romantiikkaa, todellista kahdenkeskistä laatuaikaa.
 
Matkalla toki piti käydä Helsingissä lankakaupassa, enhän ole koskaan siellä lankakaupassa käynyt. Mukaan tarttui pakkomielteenomaisesti fanittamani Fluormania-kerä.
Autossa sitten ihastelin kerää, ja totesin miehelleni, että ompas Tapparan väreissä.
Siihen mies sitten, että neulo siitä hänelle sukat. Henkeen ja vereen Tappara kun on.
Tein niin kuin pyydettiin.
Yksivärisenä ajattelin langan olevan hänen makuunsa vähän turhan ärjyä.
Joten tummansinistä sitten mukaan, ja ohjetta etsimään.
Tähän asti kaikki hyvin, sitten se alamäki alkoi....
 


 
Malli: Time Traveler Socks by Liz Sedmak (ravelry)
Projekti: Tappara -sukat (ravelry)
Lanka: tummansininen Hjerte Garn Sock 4 (50g)
oranssi-turkoosi Regia Fluormania Color (30g)
 
Tuossa kuvassa muuten näppärästi näkyy tuo kerroksen vaihtumiskohtakin. Harjoittelin jälleen tuota joggless striping -tekniikkaa, ja se sujuu kyllä ihan kiitettävästi. On vaan nuo 2 krs korkeat raidat vähän hankalia, niissä tuppaa väkisin vähän näkymään. Mutta hei, näiden sukkian kanssa tuo on pieni murhe...
 

 
Tästä ne murheet sitten alkaa.
Ohjeella tehdyt sukat näyttää kuvissa istuvan jalkaan ihan hyvin.
Ihmettelenpähän vaan miten se on mahdollista.
Näitä sukkia neuloessa usko meinasi loppua kesken, koska ohje oli niin kummallinen.
Ja näin jälkikäteen ajateltuna, olis ollu varmaan ihan hyvä, jos olis loppunu se usko kesken, ei näitä kovin vahvasti voi hyviksi sukiksi väittää.
 
Kärjestä aloitettiin, ja ruvettiin  lisäämään silmukoita kiilalevennykseen normaalisti.
Vaan jalkaterää neulottiin koko jalan mitta, varpaista kantapäähän. Tätä ihmettelin, ja ajattelin, että miten ihmeessä, onhan tuon sukan "käännyttävä ylöspäin" jalan edessä nilkassa paljon aikaisemmin kuin kantapään takana. Mutta, kun katselin kuvia, niin hyvältä näyttivät. Jatkoi eteenpäin, vaikka järki huusi, että lopeta, ja vaihda ohjetta.
 
 
Ja tältähän ne sukat sitten valmiina näyttää. Just vetästy jalkaan, ja heti makkaralla. Aivan hirveästi ylimääräistä materiaalia tuossa nilkan etupuolella.
 
 
Ja tää osio, jota normaalisti kutsutaan kantapääksi...
voi hyvänen aika.
Tästä voi jokainen oikeita sukkia neulonut nähdä, että kantapäätä ei oikeastaan edes ole...
Ei kyllä istu jalkaan kehuttavasti.
 
 
Tälläiset räpylät näillä sukilla saa mies, jolla on ihan normaali, eikä edes kovin suuri jalka.
Että eipä ole kehumista.
Paitsi tuo Fluormania, se on kyllä ihanaa! Ja nytpä mulla onkin 70g fluormanian jämää johonkin ihanaan jämälankaprojektiin....!
 
 
 
 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Brigade

Elossa ollaan, vaikka ei siltä ehkä vaikuta! 
Työt alkoi sen jälkeen, kun olen viimeksi joulukuun alussa päivittänyt...
Ja tässä lopputulos, ei ehdi enää mitään. Tai paremminkin, ehtii kyllä neuloa, mutta ei kuvata. Ja ilman kuvia on vaikea blogata! 
Mutta, neulottu siis on, uusia ja ufoja!

Tässä yksi suuritöisimmistä ufoista, joka vihdoin valmistui.


Malli: Brigade by Todd Gocken (ravelry)
Projekti: Mustangi Prigade (ravelry)
Lanka: Hjerte Blend Bamboo valkoisena ja punaisena
ja Hjertegarn Sock4 valkoisena ja punaisena
Kulutus: 822g/2882m

Mies halusi, että neulon hänellekin paidan. 
Löysin tämän mallin, ja ihastuin tuohon raglan-saumaan upotettuun vetoketjuun. 
Lähtökohtana oli, että paidassa pitää olla samanlaiset raidat, kuin Mustangissa on maalattuna konepellille. Ja mikäs siinä sitten auttaa, kun rakas pyytää niin intarsiaa sitten vaan opettelemaan.
Ja voin käsi sydämellä sanoa, että tätä paitaa en olis kyllä kenellekään muulle tehnyt, oli sen verran raivostuttavaa kikkaille niiden 5 eri nöttösen kanssa joka kerros.... vielä kun ne nöttöset piti keriä ensin yhteen kahdesta eri langasta... hyh


Edessä ja takana samalla kohtaa nuo mustangi-raidat. Ja ei, meillä ei ole Mustangia. Ei, mieheni ei todellakaan harrasta autoja. Mutta ihan kivalta se loppujen lopuksi näyttää!

Vähän neulojaa harmittaa nuo löysiltä näyttävät hihat. Alkuperäisessä mallissa ne olivat kokonaan tuota joustinneuletta, mutta mies sanoi, ettei tykkää liian ihoa pitkin menevistä hihoista. Ja alkuperäisessä mallissa myös näyttää olevan hihan sisällä aikas iso käsi,.. jos on sen mukaan mitoitettu, niin ihmekös tuo, jos on vähän löysä näin tavalliseen käteen!



Ompelin vetoketjun ompelukoneella, ja huolittelin vetoketjun reunan puuvillanauhalla. 
Lopputulos on mielestäni tosi onnistunut. Kannatti valita tuo malli tuon vetoketjun takia! 
Siitä tykkään, ja kaulusta saa sopivasti säädettyä.


Oikein mukavaa kevään odotusta, toivottavasti tämä päivitystahti tästä vilkastuu, kun vihdoin on valoisaakin niin, että pystyy kuvaamaan!

-P



tiistai 11. marraskuuta 2014

Klik!+Boxerit=Klixerit?

Isänpäivä. Mikä ihana tekosyy ommella ittensä mukavaksi. 
Lauantaina tajusin, että isänpäivälahja on hankkimatta. Kyllä, kauppa on vielä auki, mutta...
Jos pitää mennä lauantaina iltapäivällä ennen isänpäivää kauppaan valitsemaan mielenkiinnottomista isänpäivälahjavaihtoehdoista se "joku tosi kiva", en varmaan ole hyvällä tuulella sieltä tultuani. 
Joten, ei kauppaan. 
Vaan, kaavalehdet esille, kyllä niissä jossain boxerit on. Viimeksi iskälle on tullut boxerit tehtyä joskus yli kymmenen vuotta sitten. Olis kai jo aika.




Malli: Trikoo boxerit SK 11-12/2001
Kangas: Nosh Klik!

Klik! tuli varastooni syksyllä, kun Noshilla oli kangas-ylläripussi-tarjous. Valitsin vaihtoehdoista pussin nimeltä "Rakkaudesta pinkkiin". Ja tämä kangas oli yksi niistä rakastamistani pinkeistä. Ja hei, 66 vuotias isä-pappa oli ihan otettu tästä väristä!


Näissä Klixereissä yhdistyi myös kolmas hyvä (ekat siis karmivan kauppareissun välttäminen, ja tietenkin kangasvaraston tyhjentäminen!). Olen ottanut missiokseni kauniiden tasosaumojen aikaansaamisen. Tässä oli hyvä harjoitella niitä, Ihan ei vielä mielestäni priimaa tullut, mutta kelvatkoon. Iskä ei oo ihan yhtä ankara tuomari kuin minä!


Kaavoista todettakoon, että niissä oli se iänikuinen sepalus, jota kukaan ei oikeasti käytä. Kuosittelin sen kaavasta pois. Kankaasta riitti melkein kahdet Klixerit, toisiin yhdistin mustaa yksiväristä trikoota eteen ja taakse. Ja täytyy kyllä sanoa, että näistä tuli oikein kivat! 

Olihan tästä kankaasta alunperin suunnitelmana tytölle hupputunika... mutta näin tässä nyt kävi.
Ai niin, lopuksi vielä kuva siitä ylläri-kangaspaketista.


"Rakkaudesta pinkkiin", jossa mintunvihreä oli hallitsevampi väri! Ihana paketti joka tapauksessa, noista kahdesta muusta kankaasta on jo olemassa suunnitelma, sekä kaavatkin! Jonkun vaan pitäisi leikata ja ommella...