Urakka nimeltä toppatakki

No huh huh, mikä homma!

Sain miehen siskolta hänen tyttärensä käyttämän kevyt-toppatakin.

Ja hyvin oli käytetty. Takissa oli kestolikaa ja pieniä reikiä, josta vanu pursui ulos.

Kuitenkin, sain päähäni että takki on pelastettava, koska oma tyttöni tarvitsee kouluun kevyttoppatakin.

Pistin mietintämyssyn päähän. Miten se takki pelastetaan?

Tälläinen siitä siis tuli.

Ensin mietin paikkoja reikien ja ikilian päälle. Niitä oli monta, siis varmaan yli 20.

En keksinyt mitään järkevää, joten paikat hylättiin.

Eurokankaassa käydessä löysin tämän ruusukuvioisen ulkoilukankaan. Ja silloin sen keksin:

Puran koko takin osiksi, ja tikkaan siihen uuden päällisen.

Hyvä idea. Ihan hitokseen hommaa.

Tästä siis lähettiin. H&M takki. Alemmissa kuvissa sitä vanua ja toisessa likaa.

En ole oikein varma, miksi halusin pelastaa tämän takin ihan väkisin. Ehkä siksi, että minussa kuitenkin asuu pieni ekologinen piipertäjä. Ehkä siksi, että ei tarvitsisi kaupasta hakea mitään, kun tämä tuotiin kotiin. Ja oli juuri oikean kokoinen, 128cm. Ehkä siksi, että ei ole liikaa rahaakaan juuri nyt. Ehkä siksi, että olen vain hullu.

Mutta, tämä oli siis vuoreton, ja taskut vain aukot sivusaumassa.

No, kun kerta aletaan, niin aletaan sitten kunnolla. Purin kaikki osat irti, tikkasin uuden päälilankaan vanhojen tikkausten mukaan.

Vanhat taskut oli vaikeat säilyttää, joten tikkasin ne umpeen ja tein uudet samalle paikalle. Lisäsin niihin vetoketjut, koska ihan kaikki tavarat kyllä muuten siltä hulivili-tytöltä tippuu.

Lisäksi tein vuoren, jota takissa ei aikaisemmin ollutkaan.

Hihansuihin laitoin paksua ribbi-resoria, siinä oli alun perin vaan tuollainen kapea joustava nauha.

Jos nyt suoraan sanotaan, niin tuli paljon parempi, kuin alkuperäinen.

 

Ehkä tässä lapsessakin asuu ekologinen piipertäjä!

Ihanaa talven alkua!

PS. Tämän ensimmäisen käyttökerran jälkeen kierrätetty vetoketju hajosi. Yritin korjata tilanteen hakemalla uuden vetimen, koska ketju aukesi alhaalta päin. Liikkeessä ketju piti hyvin, mutta kotiin tullessa jälleen avautui alhaaltapäin. Ei voi olla totta! Mun pitää vaihtaa siihen vetoketju....



Pakkomielteinen paidan tuunaus

Mä olen yksi niistä ihmisistä, joille tulee toisinaan pakkomielle jostain asiasta. 

Ja tällä kertaa pakkomielle tuli paidasta, johon oli tullut ikuinen rasvatahra. 

Jostain syystä tuntui, että paita oli pakko pelastaa.

Tällainen se olis sitten käsittelyn jälkeen. 

Mutta aloitetaanpa alusta.

Tämä oli alkuperäinen paita, tuossa se rasvatahrakin ehkä vähän näkyy, luonnossa näkyi huomattavasti enemmän. Kankaan materiaali oli käytöstä huolimatta pysynyt hyvänä, eikä saumat kiertäneet.Tuo miehustan kukka-härpäke oli ainakin mun mielestä jotenkin vähän ruma.

Joten, ratkoja käteen, ja saumat auki hihoista ja pätkä kainalon alta sivusaumaa. 

Sitten sakset käteen, ja miehusta poikki noin rasvatahran kohdalta. 

Uutta kangasta tilalle, ja koska pelkkä sauma olisi näyttänyt jotenkin tylsältä, piti sitä vähän koristella.

Ja äidiltänsä on tyttö perinyt apina-kädet, joten reilusti hihoihin mittaa uusilla resoreilla.

(kyllä, jos mietit, että näyttää niinkuin tuossa rimpsussa olisi mutka, niin siinä todella on mutka. Tuunaaja ei ollut purkupäällä enää tässä vaiheessa...)

Raidallinen reosi on Noshilta, musta tähti-trikoo taitaa olla Poppanavakasta. Valkoinen trikoo mitä lie jämää sattui käteen sattumaan.

Parasta tässä oli kaksi asiaa;

Ensinnäkin sain toteutettua pakkomielteeni paidan pelastamisesta ihan kohtalaisesti.

Toiseksi tytön ensimmäinen kommentti paidan nähdessään oli: "Äiti, tää on ihanin paita!"

Ei muuta, kuin kohti seuraavaa pakkomiellettä!

Omppuja ja perhonen

 Miten kivaa onkaan, kun on niin lämmin! Ihanaa olla ulkona ja nauttia! 

(tosin nautintoa haittaa tuo järjetön siitepölyn määrä...)

Mutta silloin kun malttaa olla sisällä, on ompelukoneen kutsu ollut vastustamaton.

Tytölle aloitin jo talvella Nosh Organicsin omppu-veluurista mekkoa. No, tulihan se vihdoin valmiiksi!

Helman raita on myös Noshin veluuria, jäi jämäksi, kun ompelin siitä housut.

 Mekon kaava on hieman muokattu Ottobre 6/2012 malli Aamurusko. Hihat tein lyhyiksi, kun loppui materiaali kesken. Silloin tuli leikattua samasta palasta 2 lasten paitaa, yksi haalari ja tämä mekko... kului 2m palanen ihan tyystin! Ja kahdesta metristä ei olis tätä määrää saanu, jollei kangas olis ollu 180cm leveetä. Se on Noshin kankaissa ihan matava ominaisuus!

 

Mekosta tuli melko paksu tuosta helman rypytyksen kohdalta... ompelijaa se haittaa ilmeisesti enmmän kuin käyttäjää... käyttäjälle tärkeintä on leveä helma!

Vaikka pitihän sitä testata miltä se mekko näyttäisi kapea helmaisena!

Kuten eräässä postauksessa tuli esiteltyä, korjattavaa ompelun saralla riittää. Joten otin kuin otinkin härkää sarvista, ja selätin parit housut ja yhden paidan. 

Aluksi oli ongelman nimi ja tämä:

 

Eli paita, josta oli hihansuut rikki ja reikäiset, sekä etukappale, joka oli ihan järjettömästi venähtänyt... ei mitään käsitystä, mitä paidalle on pitänyt tapahtua, että siitä tulee tuollainen... Ja housut, perinteisesti polvesta puhki... ja toisesta polvesta myös!

Järkevä ihminen olisi antanut tuon paidan olla, ja viskannut roskiin... mutta jostain syystä mun vaan piti se pelastaa...

...ja tällaiset niistä tuli! Paidan hihat oli niin rikki, että leikkasin suosilla siitä t-paidan, ja koska se etumus oli niin venynyt, ettei silittäminen auttanut yhtään, piti se piilottaa. Pehosen alla on melkoinen läjä laskoksille venynyttä trikoota...! Ja housut paikkaisin itselleni tyypilliseen tapaan; jos ei voi paikata huomaamattomasti, tehdään paikasta koriste!

Paitaan vaihdoin myös kaula-aukkoon uuden resorin, samanlaisen kuin lyhennettyihin hihoihinkin. Perhosen aplikaatio on Ottobre 4/2009 lehdestä. Ja yhtenäisyyden vuoksi housuihin piti taakse lisätä myös tähti, että koriste-illuusio säilyy!

 

Ja toiset korjatut housut oli nämä. Muuta vikaa ei ollut, kuin liian kireä vyötärö. Nämä on siis itse ommellut, ja nekin Noshin veluurista. Tuli vaan talvella aliarvioitua lapsen vatsan ympärys! Mutta muuten tuosta Noshin veluurista täytyy kyllä sanoa, että aivan huippua! Paksua ja täsmällistä, ei sähköisty tai lerpu niin kuin moni muu veluuri, jota kangaskaupassa olen katsellut. Tykkään, ehdottomasti! 

Perhosta oli kiva tehdä, kaivelin tilkkulaatikosta kaikenlaisia kankaita, ja palejttilaatikosta paria erilaista paljettia. Bling-bling tehoaa näihin pieniin tyttöihin aina!

Ja tällä tavalla siis korjasin hihat ja pääntien. Uusi resori ja tikkaus peitetikkikoneella.

Nyt olis taas uusia suunnitelmia, ja muutama neulekin valmiina. Ja kuvasukelitkin näyttää lupaavilta, joten näissä merkeissä

(merkissä lukee siis "käsin tehty by Paula")

Ja uusi lukija, sydämmellisesti terve tuloa!

Keskeneräisyyden ylistys

Kevät siivousta nurkissa. Ja lopputuloksena ihan pari juttua, jotka pitäis saattaa valmiiksi...

Kuvassa korjausta vaativia lasten vaatteita...

15 housut (joista yhdet on aikuisten!) 

12 paitaa

6 mekkoa

2 puolihametta ja 

1 yöpaita

Siis ihan oikeesti, näissä menee ikuisuus! Osassa on tyyliin polvessa reikä, osassa jotain paljon muuta perustavanlaatuista korjaamista tai tuunaamista vaativaa... Voi elämä...

Ja jotta ei hommat loppuis tähän, niin alkuvuodesta on riehunut neulerintamalla kunnon startiitti... Vuoden alussa kaikki keskeneräiset mahtui hyvin pieneen projektilaatikkoon, vaan ei enää. Kaivelin kaikki keskeneräiset, kuvasin ja kauhistuin:

Kesäyönhullutuksessa viime vuonna aloitettu tyynynpäällinen afrikan kukilla. Langanpäät ja kaikki päätelty, mutta täyttöaukko vaatii nappeja, ja tuonne sisään pitäisi saada ommeltua sopivan mallinen tyyny.

Toinen virkattu tyyny, taustapuoli puuttuu.

Viajante -huivi. Ollut Suuren asustehaasteen 2014 maaliskuun työnä, suurin osa valmiina.

Coctail Jumper -puuvillaneule kesäksi itselle. Sai tänäaamuna purkutuomion kainaloihin asti. Helma oli jo melkein valmis...

Miehelle Brigade -mallilla paita. Halusi mustangi -raidat, joten tätä varten opettelin intarsiaa. Nyt neulominen on myrkkyä, kerroksella 9 lankanöttöstä käytössä...

Lavalette -huivi. Ollut luento/tentti-neuleena, ja vain päätely puuttuu.

Rotation -neule. Sekin jäi valmistumatta viimevuoden Kesäyöstä jouluyöhön haasteesta.

Britta Cowl. Tämän vuoden suuren asustehaasteen tammikuu edelleen hyvin keskeneräinen.

Follow your arrow -mysteerihuivin versio 2. (versio 1 on siis valmis, mutta ei tietenkään kuvattu...!)

Follow your arrow -huivin versio 3. 

Dalie. Virkattu automatkoilla, puuttuu puolitoista hihaa. 

Kalastajan vaimon ohjetta mukailetu beania. Ja tuli ihan liika iso, pitää purkaa ja neuloa uudestaan.

Ja sitten vuorossa pari todellista UFOA!

Tästä on tulossa keltaisista puuvilla-jämistä kaitaliina. Ohje suurinpiirtein omasta päästä. Ollut kesken vähintään 7 vuotta... Joka vuosi päätän, että pääsiäiseksi valmistuu. Mutta ei tänäkään vuonna....

Jenkki-kassi. Ohje suuresta käsityölehdestä kauan sitten. Kaikki osat virkattu, pitäisi vain vuorittaa, ommella vetska ja kiinnittää osat... Tämä vaihe on kestänyt ilmeisesti jo 4 vuotta...

Että sillä lailla. Yhtään uutta aloitusta ei siis tarvitsisi tehdä. Mutta saas nähdä, kuinka käy...!

Taitaa olla parempi lopettaa lätinät, ja tarttua toimeen, kun tekemistä kerran riittää!

Mutta haravoidakin kyllä pitäis, ja aurinko paistaa...!

Pikainen korjausompelu

Huh, kevät tulee vauhdilla. Niinpä tämäkin äiti joutui toteamaan, että voi lapsi raukkaa, sopivan kokoiset kevätvaatteet taitaa olla vähissä. No, onneksi jotain löytyy jo valmiina kaapista odottamassa, kirpparilta ja sukulaisilta saatuja lahjoituksia. 

Toppatakkia kun ei enää viitsi tytölle laittaa, täytyy kuitenkin toisina aamuina olla jotain lämmintä takin alla. Ja löytyihän sieltä kaapista tällainen fleece, oletettavasti sopivaa kokoa.

Vendin fleece, ei mitenkään kovin kaunis tai erikoinen, ihan tavallinen takki, jossa on heti ensi silmäyksellä kaksi vikaa, jotka on korjattava. 

1. Lyhyt vetoketju. Kuka oikeesti haluaa (edes lapsi) kiskoa fleeceä päänsä yli, kun hiukset on väistämättä sähköiset sen jälkeen? Poikia ei ehkä  niin haittaa, mutta pitkähiuksisia tyttöjä kyllä.

2. Helma ja hihansuut tuollaiset paksut tumpulat. Ei voi olla kivaa tai käytännöllistä yrittää tunkea tuollaista paksua hihansuuta toisen takin alle. Se menee ikävästi ryttyyn ja tuntuu varmasti tosi paksulta.

Käytössä sitten havaittiin vielä sekin puute, että ei ollut niskalenkkiä. Mistähän tällainen pään yli vedettävä takki oli ajateltu naulakkoon ripustettavaksi, kun henkarinkin käyttö on hiukan työlästä?

No, siitä se ajatus sitten lähti.

Takki korjattu niin, että lyhyt vetoketju vaihdettu täys pitkään, helmasta ja hihansuista leikattu ne paksut käänteet pois ja laitettu tilalle resorit. (ja sitäpaitsi, jos hiha ei tällä tavalla olis pidentyny, se olis ollu tytölle liian lyhyt... se on periny näköjään äidiltään kädenpituuden mallia apina!)

Lähikanagaskaupasta ei löytyny mitään kelvollisen väristä vetoketjua, enkä halunnu tämän takia lähteä muuallekaan, niin piti sitten kelpuuttaa vaalean harmaa vetska. Ja rumaltahan se olis näyttäny, joten se oli sitten piilotettava. Tilkkulaatikosta löyty tytön vanhan pieneksi käyneen kesämekon helmaa, ja se sopi tähän Niiskuneidin väreihin ihan hyvin. Ja takki on nyt ollu käytössä, eikä kukaan ole valittanut, että tekee hiukset sähköiseksi. Ja muutenkin, onhan se takin kiskominen pään yli lapselle varsinkin tosi hankalaa. Välillä sitä vaan rupee miettiin, että eikö ne lastenvaatteiden valmistajat oikeesti ajattele?!

No joo, tämä oli tällainen puolipaatoksellinen korjausompelupostaus, kuten saatatte arvata korjausompeluun liittyen mulla on kaksi suurta ongelmaa:

1. Jos vaatteen saa korjaamalla käyttökelpoiseksi, en todella raaski laittaa sitä pois. (ja siitä aiheutuu se, että korjattavien kasa on aivan valtava, lupaan että pian näätte sen!)

2. korjausompelu on raivostuttavaa!!!!!!!!!!!! tätä ei varmaan tarvitse sen kummemmin selittää.....

Ihanaa viikonloppua ihanat lukijat!