Näytetään tekstit, joissa on tunniste Schachenmayr. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Schachenmayr. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. marraskuuta 2015

Raidallinen sen olla pitää!

 
 
Tunika 6 veelle. Kokona 8 vee.
 Hihoja piti siitä huolimatta pidentää noin 5cm. Sillä taitaa olla pitkät kädet...
 
 
 
Malli: Nova by Signe Stromgaard (ravelry)
Projekti: Nove  (ravelry)
Lanka: Petrooli:BC Garn Cotton 8
Vaalea turkoosi: Sandnes Garn Mandarin Petit
Lime: Novita Kotiväki Huvilä
Oranssi: Novita Kotiväki Huvila
Pinkki: Novita Kotiväki Kartano
Valkoinen: Hjertegarn Primavera Cotton, Scachenmayr Catania SMC Solids, Novita Bambu
 
Tähän keräsin varastosta sopivan värisiä puuvilloja.
Napit on myös varastosta, ne osaltaan raitkaisivat myös, mitä värejä tunikaan täytyy tulla. Ja itse asiassa  napit on kierrätetty mun omasta vanhasta kesätopista.
 
Lapsi on myös aika harteikas, joten tämä koko oli eskarilaiselle juuri sopiva.
Pesunkin jälkeen täm on vielä sopiva.
Onneksi tein ylipitkät hihat, pesussa ne lyheni kyllä armottomasti.
 
 
Malli oli alhaalta ylös, mikä on harvinainen suunta nykyään. Oli matkan varrella vähän miettimistä, milloin aloitan hihat, jotta kaula-aukkoon tulisi suurinpiirteinen täysinäinen 6krs raita.
 
 
 
Raglaneissa molemmilla puolilla avattavat napitukset. Ja on kätevät, ei nimittäin mene päästä läpi avaamatta muutamaa nappia.
 
 
Vähän tuossa edessä noi lyhennettyjen kerroksia kääntymiskohdat paistaa läpi....
Mutta en anna sen häiritä.
Muuten olin aika yllättynyt, miten tasaista puuvillasta sai neulottua... Nurjat ja oikeat kerrokse näyttää olevan samalla "kireydellä". Alpacasta en todellakaan saa näin tasaista lopputulosta.
 
 
Sitten tässä vielä todistusaineisto siitä, että riittävän leveillä raidoilla tuon kerroksen vaihtumiskohdan saa ihan näkymättämäksi.
Tässä nuo kavennukset näkyvät aika rumasti, mutta niiden keskellä vaihtuu kerros. Ei porrasta.! Tämän neuleen yksi tavoite oli päästä sinuiksi tuon jogless striping -tekniikan kanssa. Ja nyt olen siihen tekniikkaan totaalisen rakastunut!

 Ihanaa lumista aikaa kaikille!




maanantai 5. lokakuuta 2015

Eipä juuri kehumista...



Näiden sukkien tarina alkoi viime syksynä, kun mieheni järjesti minulle yllätysviikonlopun.
Olimme kahdestaan ensin Helsingissä ja sen jälkeen Porvoossa yhden yön.
Reissu oli todellista romantiikkaa, todellista kahdenkeskistä laatuaikaa.
 
Matkalla toki piti käydä Helsingissä lankakaupassa, enhän ole koskaan siellä lankakaupassa käynyt. Mukaan tarttui pakkomielteenomaisesti fanittamani Fluormania-kerä.
Autossa sitten ihastelin kerää, ja totesin miehelleni, että ompas Tapparan väreissä.
Siihen mies sitten, että neulo siitä hänelle sukat. Henkeen ja vereen Tappara kun on.
Tein niin kuin pyydettiin.
Yksivärisenä ajattelin langan olevan hänen makuunsa vähän turhan ärjyä.
Joten tummansinistä sitten mukaan, ja ohjetta etsimään.
Tähän asti kaikki hyvin, sitten se alamäki alkoi....
 


 
Malli: Time Traveler Socks by Liz Sedmak (ravelry)
Projekti: Tappara -sukat (ravelry)
Lanka: tummansininen Hjerte Garn Sock 4 (50g)
oranssi-turkoosi Regia Fluormania Color (30g)
 
Tuossa kuvassa muuten näppärästi näkyy tuo kerroksen vaihtumiskohtakin. Harjoittelin jälleen tuota joggless striping -tekniikkaa, ja se sujuu kyllä ihan kiitettävästi. On vaan nuo 2 krs korkeat raidat vähän hankalia, niissä tuppaa väkisin vähän näkymään. Mutta hei, näiden sukkian kanssa tuo on pieni murhe...
 

 
Tästä ne murheet sitten alkaa.
Ohjeella tehdyt sukat näyttää kuvissa istuvan jalkaan ihan hyvin.
Ihmettelenpähän vaan miten se on mahdollista.
Näitä sukkia neuloessa usko meinasi loppua kesken, koska ohje oli niin kummallinen.
Ja näin jälkikäteen ajateltuna, olis ollu varmaan ihan hyvä, jos olis loppunu se usko kesken, ei näitä kovin vahvasti voi hyviksi sukiksi väittää.
 
Kärjestä aloitettiin, ja ruvettiin  lisäämään silmukoita kiilalevennykseen normaalisti.
Vaan jalkaterää neulottiin koko jalan mitta, varpaista kantapäähän. Tätä ihmettelin, ja ajattelin, että miten ihmeessä, onhan tuon sukan "käännyttävä ylöspäin" jalan edessä nilkassa paljon aikaisemmin kuin kantapään takana. Mutta, kun katselin kuvia, niin hyvältä näyttivät. Jatkoi eteenpäin, vaikka järki huusi, että lopeta, ja vaihda ohjetta.
 
 
Ja tältähän ne sukat sitten valmiina näyttää. Just vetästy jalkaan, ja heti makkaralla. Aivan hirveästi ylimääräistä materiaalia tuossa nilkan etupuolella.
 
 
Ja tää osio, jota normaalisti kutsutaan kantapääksi...
voi hyvänen aika.
Tästä voi jokainen oikeita sukkia neulonut nähdä, että kantapäätä ei oikeastaan edes ole...
Ei kyllä istu jalkaan kehuttavasti.
 
 
Tälläiset räpylät näillä sukilla saa mies, jolla on ihan normaali, eikä edes kovin suuri jalka.
Että eipä ole kehumista.
Paitsi tuo Fluormania, se on kyllä ihanaa! Ja nytpä mulla onkin 70g fluormanian jämää johonkin ihanaan jämälankaprojektiin....!
 
 
 
 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä... tai no...

Nyt on pakko postata tämä kesäneule alta pois, kun lehdet rupee kellastuun.
 
 
Malli: Roscoff by Heather Dixon (ravelry)
Projekti: Alicante Sun  (ravelry)
Langat: Novita kotiväki valkoinen ja oranssi,
kotiväki kartano keltainen ja kotiväki huvila oranssi,
Novita samos appelsiinin keltainen,
Novita tennesee valkoinen,
Sandnes Garn Mandarin Petit keltainen,
Schachenmayr SMC Katania Solids oranssi
Kulutus: 384g ja 1065m
 
parhaimmillaan siis lankaa oli kolminkertaisena, mutta silti tämän projektin lanka oli huomattavasti ohuempaa, kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa haettiin. Meni siis modailuksi, mutta ihan hyvin lopulta usean purkamisen jälkeen onnistui.
 
Olin ihan innoissani tästä paidasta, ja teinkin sitä keväällä into piukassa Alicanten matkaa varten. Sain sen valmiiksi hyvissä ajoin ennen reissua, mutta voi ...kele.
Paita näytti mun päällä ihan hirveältä. Mun mittasuhteet ei sopinu tekeleeseen yhtään mitenkään. Se näytti päällä vaan... ihan hirveeltä.
Hautasin paidan sitten suuren projektikorini syövereihin, ja jätin sinne. Olin sille loukkaantunut, kun se ei istunutkaan mun päälle.
Sitten nyt loppukestästä kuvassa poseeraava rakas ystävä tuli käymään. Ja koska hän on minua pidempi, tyrkkäsin topin hänelle, että koklaapas tota. Ja miten hyvin se hänelle istuikaan! Ihan täydellisesti! Ja onnekseni hän myös tykkäsi siitä, joten nopeasti takapihalla kuvat, ja paita hänelle mukaan. Kiitos, hiki ja sydänveri ei sittenkään mennyt hukkaan!
 
 
 
Kun laitoin nämä kuvat sitten ravelryn projektisivuille, niin sain iloisen yllätyksen.
Ohjeen tekijä Heather Dixon kommentoi, että tykkää tästä tekemästäni raidoituksesta.
Ja raidoitus perustui siihen, että neuloin vain loppuun kaikki kerän jämät ja langan loput, mitkä olin asetellut värijärjestykseen oranssista kelataisen kautta valkoiseen.
 
Eli nyt kai pitäisi sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Paitsi että mulla ei vieläkään ole tuota ihanaa kesätoppia, jonka tuosta haaveilin saavani...