torstai 10. huhtikuuta 2014

Pikainen korjausompelu

Huh, kevät tulee vauhdilla. Niinpä tämäkin äiti joutui toteamaan, että voi lapsi raukkaa, sopivan kokoiset kevätvaatteet taitaa olla vähissä. No, onneksi jotain löytyy jo valmiina kaapista odottamassa, kirpparilta ja sukulaisilta saatuja lahjoituksia. 
Toppatakkia kun ei enää viitsi tytölle laittaa, täytyy kuitenkin toisina aamuina olla jotain lämmintä takin alla. Ja löytyihän sieltä kaapista tällainen fleece, oletettavasti sopivaa kokoa.


Vendin fleece, ei mitenkään kovin kaunis tai erikoinen, ihan tavallinen takki, jossa on heti ensi silmäyksellä kaksi vikaa, jotka on korjattava. 
1. Lyhyt vetoketju. Kuka oikeesti haluaa (edes lapsi) kiskoa fleeceä päänsä yli, kun hiukset on väistämättä sähköiset sen jälkeen? Poikia ei ehkä  niin haittaa, mutta pitkähiuksisia tyttöjä kyllä.
2. Helma ja hihansuut tuollaiset paksut tumpulat. Ei voi olla kivaa tai käytännöllistä yrittää tunkea tuollaista paksua hihansuuta toisen takin alle. Se menee ikävästi ryttyyn ja tuntuu varmasti tosi paksulta.

Käytössä sitten havaittiin vielä sekin puute, että ei ollut niskalenkkiä. Mistähän tällainen pään yli vedettävä takki oli ajateltu naulakkoon ripustettavaksi, kun henkarinkin käyttö on hiukan työlästä?

No, siitä se ajatus sitten lähti.


Takki korjattu niin, että lyhyt vetoketju vaihdettu täys pitkään, helmasta ja hihansuista leikattu ne paksut käänteet pois ja laitettu tilalle resorit. (ja sitäpaitsi, jos hiha ei tällä tavalla olis pidentyny, se olis ollu tytölle liian lyhyt... se on periny näköjään äidiltään kädenpituuden mallia apina!)

Lähikanagaskaupasta ei löytyny mitään kelvollisen väristä vetoketjua, enkä halunnu tämän takia lähteä muuallekaan, niin piti sitten kelpuuttaa vaalean harmaa vetska. Ja rumaltahan se olis näyttäny, joten se oli sitten piilotettava. Tilkkulaatikosta löyty tytön vanhan pieneksi käyneen kesämekon helmaa, ja se sopi tähän Niiskuneidin väreihin ihan hyvin. Ja takki on nyt ollu käytössä, eikä kukaan ole valittanut, että tekee hiukset sähköiseksi. Ja muutenkin, onhan se takin kiskominen pään yli lapselle varsinkin tosi hankalaa. Välillä sitä vaan rupee miettiin, että eikö ne lastenvaatteiden valmistajat oikeesti ajattele?!


No joo, tämä oli tällainen puolipaatoksellinen korjausompelupostaus, kuten saatatte arvata korjausompeluun liittyen mulla on kaksi suurta ongelmaa:
1. Jos vaatteen saa korjaamalla käyttökelpoiseksi, en todella raaski laittaa sitä pois. (ja siitä aiheutuu se, että korjattavien kasa on aivan valtava, lupaan että pian näätte sen!)
2. korjausompelu on raivostuttavaa!!!!!!!!!!!! tätä ei varmaan tarvitse sen kummemmin selittää.....

Ihanaa viikonloppua ihanat lukijat!


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Boleroita, boleroita...

Niin se näköjään menee, että jokinlainen mania pysyy, kohde vaan vaihtuu!
Raidat oli sitä edellistä maniaa, nyt on vuorossa bolerot!



Malli: Something Beautiful Srug by Nicole Ratliff (ravelry)
Projekti: Mint for the Ballerina (ravelry)
Lanka: Lindsey Woolsin sika vanha klöntti-lanka 


Malli oli tosi kiva ja tosi nopea. 
Ylhäältä alas -tekniikalla, pystyy kivasti sovitteleen matkan varrella.


Ja sit kun pyytää 5veetä poseeraamaan, niin parhaat poseeraukset kuulemma tulee, 
kun kädet on tollei...! 

 

Mutta siis tuo lanka... Tyttö halusi tanssiharjoituksiinsa boleron, ja ajattelin, että löydän sen langan varastoistani. Ja koska kaikki yleensä kutittaa, piti löytää jotain pehmeää ja siis ilmeisen tekokuituista. Tämä lanka on ollut varastossani joku 6-8 vuotta, mutta oikeasti se on ehkä 1980-luvulta, vyötekin oli ihan kellastunut! Luulisin, että tämän langan olen saanut ex-mieheni mummolta, joka paljon neuloi juuri 80-luvulla. Ja koska se oli englantilaista lankaa, sitä ei tosiaan ole ostettu marketista, vaan lankaliikkeestä, ja tiedän että hänellä oli tapana asioida Aili Jokisella. Kun hän joku aika sitten viimein luovutti, ja laittoi puikkonsa ja lankavarastonsa jakoon, minä sain niistä suurimman osan. Ja tämä lanka, ihan hirveä ilmestys, sai jäädä lankavarastooni (muiden järkyttävien kasari-köntti-kimalle-hapsu) odottelemaan parempia aikoja. Nuken vaatteita olin ajatellut siitä tehdä (vaikka aina tätä lankaa katsoessa tuli mieleen 80-luvun jättisuuret laatikkomalliset ylilöysät neulepaitahirvitykset!). Mutta, nyt siis pengoin puuvilla-tekokuitu akselilla lankoja, ja tadaa - mikäs sen pehmeämpää lankaa kuin 80% akryyliä ja 20% nailonia! Siis senkin puolesta ihan yliällö lanka. Mutta, pakko sanoa, että tähän boleroon se sopii varsin täydellisesti! Se on jopa söpö! Ja voi miten onnelliseksi sitä tuleekaan, kun saa hirviölankaa varastosta hävitettyä (koska roskiin en pysty lankoja heittämään...)!

Samalla ohjeella siis tuli peräjälkeen tehtyä 2 boleroa... tosin tämä ensin esitelty oli niistä se toisena neulottu ja nyt seuraavaksi esitelty on se ekana tehty... no väliäkö sillä, mania mikä mania!


Malli: Something Beautiful Srug by Nicole Ratliff (ravelry)
Projekti: Something Silver (ravelry) 
Lanka: Novita Säde ja Novita Kaste

 

Tässä neulottu siis yhtä aikaa sekä Sädettä että Kastetta. Varastossa oli Kastetta tasan 2 kerää harmaata, ja se riitti. Harmaat kasteet tuli siis neulottua pois. Tähän boleroon neouloin pidemmät hihat, kun halusin niistä sellaiset 'löysän pitkät', selkeästi tiukat reosrit hihansuuhun ja rusetit sekä hihansuihin että napin päälle eteen. 


Tämä bolero-mania lähti siitä, kun lapsi tarvitsi tuon edellisen mintunvihreän langan ostaneen mummon hautajaisiin jotain päällepantavaa. Pinkkiä olisi ollut tarjolla, mutta ei sitä nyt ihan kehdannut laittaa. Joten päätin siis tehdä kimaltavaa harmaata, se on käyttökelpoinen väri ja kimalluksen puolesta myös iskee tuollaisiin prinsessa-ikäisiin tyttöihin! Ja voi käyttää muissakin juhlissa, kesällä tai talvella.


Ihanaa kevättä!
Ja uudet lukijat, tervetulohalaukset kaikille!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Synttärihumua

Ompas ollut hulinaa! 
Tyttö täytti 5 vuotta juuri äsken, ja tänään minä 30 vuotta enemmän...



 


 


Juhlittu ja leivottu, urakalla. 
Ja jotta ei liian helpolla pääsis, kaikki on maidotonta ja gluteenitonta...
Kivaa, kun on saanut itselleen sellaisen ruoka-vamma-yhdistelmän...

Kakkukynttilätkin puhallettiin...

 

Ja oikeasti, 
just tuollainen savu viidestä vaivaisesta kynttilästä tuli!


Ja lahjat oli hauskoja! 

Kaverisynttäreillä oli onneksi vain muutama paras kaveri. 
Ja äiti sai kunniatehtävän tehdä vieraille lahjat...


No ei niitä vieraita ihan noin paljon ollut, 
mutta tietty päivänsankari ja isommat tytöt halus myös omansa...!


Joten saanko esitellä, Lil' Kerokeroppi x 6!!! 
Ja oli muuten ihan ekat amigurumit, mitä oon koskaan tehnyt!


Malli: Lil' Kerokeroppi  by Rachel Hoe (ravelry)
Projektit: Lil' Kerokeroppi 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 (ravelry)
Langat: Novitan uusia Kotiväki Huvila ja Kartano ja Luxus Cotton,
Sandnes Garnin Mandarin Petit, 
Schachenmayerin SMC Catania Solids,
ja jotain tositositosi vanhaa merseroitua valkoista puuvillaa

 

 

 

Nää on niin parhaita! Lähti mopo käsistä kun kuvasin niitä! Ihan liikuttavia!


Näiden lisäksi vieraiden lahjaan tuli myös


ja lahjat pakattiin 


pussukat on tehty ylijääneestä tapetista, kaksipuoleisella teipillä sivuista kiinnitetty. Tämä pussukoiden tekeminen oli vastalause sille, että lahjapussit on jokaisessa muussa kaupassa ihan järjettömän kalliita, nyt kun Tiimaria ei enää ole... 

Kunhan tästä juhlimisesta palaudutaan, niin on jotain muutakin esiteltävää... siitä sitten tuonnempana!


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Keltaisesta vihreään

Niin se vaan on, että värimaku muuttuu. Tämänkin langan kanssa kävi juuri niin. Aluksi ihastuin juuri siihen mahtavaan keltaiseen, mutta kuinkas kävikään... nyt se ei enää maistunutkaan. 
Joten ensin vähän neulotaan, sitten värjätään! 



Malli: Radial by Cookie A (ravelry)
Projekti: Yellow Going Green (ravelry)
Lanka: Novita Samos appelsiinin keltainen 435g
 (tässä mallissa Novitan sivuilla alkuperäinen väri)
Värjäys: Dylon Tropical green 



 

Tykästyin malliin tosi paljon neuloessa, ja valmista boleroa oon käyttäny ihan hirveästi. Siitä tuli saman tien lempivaate!
Tätä pahan onnen lankaa oon jo kahteen kertaan yrittäny ennen tätä neuloa, ja molemmat vaatteet on päätyneet purkuun. Viimeisin niistä oli February lady ja se oli valmiiksi asti tehty... jotenkin vaan se ei istunut kainaloista, hirveät kuplat muodostui eteen ja taakse. Ja purkuun meni. Perhe ihmetteli vieressä, että miksi ihmeessä sä raaskit sen purkaa... Ja mä vastaan aina kun puran, että en raaski hukata niin hyvää lankaa! Ja onneksi tuli purettua, tämä on sikahyvä vaate!


Joo, eli tämä oli valmistumiseen asti keltainen. Sitten laitoin tämän ja purkillisen Dylonin Tropical green - värijauhetta pyykkikoneeseen. Kuvittelinkin että saisin jotain tämän sävyistä aikaiseksi, tosin kuvittelin lopputuloksen olevan tummempi, eihän tämä vaate painanut kuin 435g. Mutta kuvitelmien kariutuminen ei haittaa lainkaan, tämä on ihan mahtava näin. Ja kuvissa on kyllä ihan oikea väri, se on juuri tällainen!

Malli ja väri on saanut kehuja monessa eri paikassa monelta eri ihmiseltä. Joten jos olette vailla hellpoa ja kivaa ohjetta, niin suosittelen! Tosin, täytyy sanoa, että jotenkin hankalan oloisesti Cookie on välillä eri väljyyksien ja kokojen ohjeen kirjoittanut... aluksi tuntui, että en tajua siitä numeroviidakosta mitään....
En tiedä ovatko kaikki Cookien ohjeet samalla tyylillä kirjoitettuja, kuin Shapes + Form -neulekirjassa. Ihan aloittelijalle ne tuskin sopivat ihan vaan kirjoitusasun hankalauuden vuoksi. Yliviivaus tussi helpotti oikeiden silmukkamäärien kanssa!



Mahtavaa viikkoa kaikille!

tiistai 18. helmikuuta 2014

Raitamania jatkuu...

On se vaan niin, että raidat on parhautta! 
Tämäkin takki olis ihan erinäköinen ilman raitoja!


Malli: Buttony Sweater  by Katie Marcus (ravelry)
Projekti: Stripy-Buttony (ravelry)
Lanka: ylhältä alas lueteltuna: 
Novita Isoveli (luonnonvalkoinen)
Novita Rose Mohair (omenenvihreä ja valkoinen)
Novita Isoveli (turkoosi)
Novita Isoveli (pinkki)
Gjestal Raggegarn (viininpunainen)
Novita Isoveli (sinappi)
Novita Rose Mohair (harmaa ja valkoinen)
nimetön paksu kirppari-mohair (vaaleanpunainen)
Novita Isoveli (petroli)
Novita Rose Mohair (omenanvihreä kaksinkertaisena)
Novita Nalle ja Säde (turkoosi)
ja hihoissa lisäksi
Gjestal Raggegarn (viininpunainen)
Novita Rose Mohair Lux (violetti kaksinkertaisena)
Novita Isoveli (luonnonvalkoinen)

  

Kuten listasta näkyy, tarkoitus oli tuhota jotain hölmöjä yksittäisiä keriä...  
Toinen tavoite oli saada kaikki raidat eri värisiksi. 
Raidat suunniteltiin sitä mukaa kun neule eteni, ainoastaan valkoinen alku ja loppu oli päätetty valmiiksi.



Neulottu siis ylhäältä alas.
Ohjeessa ei ollut kädentiellä kainalossa muotoiluja, mutta lisäsin ne sinne itse istuvuuden parantamiseksi.
Ja samoin ohjeesta poiketen poimin silmukat miehustan kainalosta, ei tarvinnut ommella saumaa.
Lisäksi sivuilla muoto-kavennuksia vyötärön kohdalla. 
Hihat neulottu sukkapuikolla.
Muuten aika tavalla ohjeen mukaisesti mentiin. Tykkäsin kyllä ohjeesta, helppo ja lyhyt, eikä sisältänyt mitään liian yksityiskohtaista ohjeistusta.


 Vähän tietty tällaisissa kohtuullisen varalonmyötäisissä paksuissa neuleissa tulee tuollainen pötkö-look... 
Vai oliko se sittenkin se tyyppi, kenen päällä se on...
no, oli miten oli, niin pidetty on ja kovasti tykätty!

 






maanantai 3. helmikuuta 2014

palelu - mikä ihana (teko)syy neuloa!

Kyllä, palelen usein ja paljon. Tietokoneella istuminen palelluttaa sekä hartiat että sormet. 
Jotain on siis tehtävä!



 Malli: Stripes to Keep Me Warm (ravelry)
Langat: Noro Aya (monivärinen)
Sandnes Garn Duo (harmaa)

 

Kauluri neulottu tasona, ja saumaan lisätty valehalkio, johon ommeltu napit. 
Kauluri on neulottu pääosin yliopiston kirjastossa, tenttiin lukiessa!
Langat on ihanat yhdessä, pehmeä ja miellyttävä lopputulos.


Kämmekkäät neulottu "sormista" alkaen, ilman ohjetta. 
Tarkoituksna oli neuloa niin pitkät, kuin Noroa riittää. 
Tuli ehkä hiukan liian löysät kämmenen kohdalta. Ehkä lievästi ärsyttää näpytellä tietokoneella niiden kanssa. Yritän kestää sen!


Kuten huomaatte, valokuvat otettu viime vuonna, silloin kun ei vielä ollut tullut lunta. Bloggaus-tahti on hivenen verkkainen...!

Mutta loppujen lopuksi ihan kiva setti. Kaulurin alareunalla on inhottava tapa kääntyä ylöspäin selästä, 
ja kämmekkäiden varret ei koikein mahdu takin hihan päälle... joten, en ainakaan heti tee toista samanlaista kokonaisuutta, vaikka langoista en keksikään muuta kuin hyvää sanottavaa!