Tarviinko tosiaan nämäkin huivit?!

Nyt on vähän sellainen olo, että olipahan ärsyttävää, mutta tulipahan tehtyä...

Tää eka huivi on näistä kahdesta kivempi, ihan onnistunut.

Malli: Follow your arrow mystery kal by Ysolda Teaque (ravelry)

Proketi: Follow your scrapy arrow (ravelry)

Lanka: Austerman Step Classic väreissä fucsia ja vihreä, 

Marks & Kattens Alpaca Silk ja Kid silk mohair fuksiana,

Teetee Elegant vihreä,

Novitan tico tico ja Nalle valkoisena

Ohjeessa oli siis viisi erillistä vihjeenantopäivää, ja joka kerralla tuli kaksi vaihtoehtoa, mistä vihjeen sai valita. Kaikki vihjeet oli suunniteltu niin, että valitsi minkä tahansa, seuraavallakin kerralla pystyi valitsemaan vaivatta kumman tahansa uusista vihjeistä.

Jokainen vihje onneulottu omalla värillään. Valkoinen reunus on tehty Nallella yksinkertaisena, muutoin neulottu lace+fingering -yhdistelmällä. Tarkoitus oli kerrankin tehdä huivi jämälangoista.

 

Tykkään huivista, vaikka se onkin odottanut ravelryn projektisivun mukaan valokuvaamista maaliskuun puolesta välistä asti... silloin se on tullut valmiiksi..! Heitteillejättökö?!?!

Tämä toinen huivi sitten taas...

Halusin valita jonkun aivottoman mallin, että voin samalla lukea tenttiin ja neuloa (vitsit miten hyvä yhdistelmä, keksittymiskykyni paranee ihan mahdottomasti helppoa neuletta neuloessa, kun pitää samalla lukea...!). Tänä keväänä sitä olen testannut, ja täytyy sanoa, että mulle se sopii tenttituloksista päätellen vallan hyvin! Eli, helpoksi malliksi valikoitui tämä:

Malli: Lavalette by Kirsten Kapur (ravelry)

Projekti: Lavalette (ravelry)

Lanka: Novita Säde 106g

Ja voi arg,

vihasin tän neulomista, vihaan lopputulosta. Ehkä vihaan jo tota lankaakin. 

Yleisesti en vihaa aivotonta neulomista, joten sileän oikean neulominen ei inhotusta aiheuttanut. Ja aloitin tämän, kun tarvitsin vaaleanpunaisen huivin, niitä ei ole itsellä yhtään. Ja saattaa olla, että lahjaksi tämä päätyy, ei ole tämänkään neulomisen jälkeen yhtään vaaleanpunaista huivia.

Ja voi jestas miten raivostuttavasti toi reuna käpertyy... Niin ärsyttävä piirre neuleessa, että reuna ei pysy aloillaan...

Ärsytti niin paljon kaikki tässä huivissa, että tämän parempia kuvia ei ole, eikä tule. 

Vaikka saattaisi ehkä luulla, niin neule-mojo ei ole kuitenkaan kärsinyt noista ärsytyksistä. 

KYH alias Kesäyön Hullutus on alkanut. 

Joten näillä mennään, ja todennäköisesti raportoitavaa tulee!

Omppuja ja perhonen

 Miten kivaa onkaan, kun on niin lämmin! Ihanaa olla ulkona ja nauttia! 

(tosin nautintoa haittaa tuo järjetön siitepölyn määrä...)

Mutta silloin kun malttaa olla sisällä, on ompelukoneen kutsu ollut vastustamaton.

Tytölle aloitin jo talvella Nosh Organicsin omppu-veluurista mekkoa. No, tulihan se vihdoin valmiiksi!

Helman raita on myös Noshin veluuria, jäi jämäksi, kun ompelin siitä housut.

 Mekon kaava on hieman muokattu Ottobre 6/2012 malli Aamurusko. Hihat tein lyhyiksi, kun loppui materiaali kesken. Silloin tuli leikattua samasta palasta 2 lasten paitaa, yksi haalari ja tämä mekko... kului 2m palanen ihan tyystin! Ja kahdesta metristä ei olis tätä määrää saanu, jollei kangas olis ollu 180cm leveetä. Se on Noshin kankaissa ihan matava ominaisuus!

 

Mekosta tuli melko paksu tuosta helman rypytyksen kohdalta... ompelijaa se haittaa ilmeisesti enmmän kuin käyttäjää... käyttäjälle tärkeintä on leveä helma!

Vaikka pitihän sitä testata miltä se mekko näyttäisi kapea helmaisena!

Kuten eräässä postauksessa tuli esiteltyä, korjattavaa ompelun saralla riittää. Joten otin kuin otinkin härkää sarvista, ja selätin parit housut ja yhden paidan. 

Aluksi oli ongelman nimi ja tämä:

 

Eli paita, josta oli hihansuut rikki ja reikäiset, sekä etukappale, joka oli ihan järjettömästi venähtänyt... ei mitään käsitystä, mitä paidalle on pitänyt tapahtua, että siitä tulee tuollainen... Ja housut, perinteisesti polvesta puhki... ja toisesta polvesta myös!

Järkevä ihminen olisi antanut tuon paidan olla, ja viskannut roskiin... mutta jostain syystä mun vaan piti se pelastaa...

...ja tällaiset niistä tuli! Paidan hihat oli niin rikki, että leikkasin suosilla siitä t-paidan, ja koska se etumus oli niin venynyt, ettei silittäminen auttanut yhtään, piti se piilottaa. Pehosen alla on melkoinen läjä laskoksille venynyttä trikoota...! Ja housut paikkaisin itselleni tyypilliseen tapaan; jos ei voi paikata huomaamattomasti, tehdään paikasta koriste!

Paitaan vaihdoin myös kaula-aukkoon uuden resorin, samanlaisen kuin lyhennettyihin hihoihinkin. Perhosen aplikaatio on Ottobre 4/2009 lehdestä. Ja yhtenäisyyden vuoksi housuihin piti taakse lisätä myös tähti, että koriste-illuusio säilyy!

 

Ja toiset korjatut housut oli nämä. Muuta vikaa ei ollut, kuin liian kireä vyötärö. Nämä on siis itse ommellut, ja nekin Noshin veluurista. Tuli vaan talvella aliarvioitua lapsen vatsan ympärys! Mutta muuten tuosta Noshin veluurista täytyy kyllä sanoa, että aivan huippua! Paksua ja täsmällistä, ei sähköisty tai lerpu niin kuin moni muu veluuri, jota kangaskaupassa olen katsellut. Tykkään, ehdottomasti! 

Perhosta oli kiva tehdä, kaivelin tilkkulaatikosta kaikenlaisia kankaita, ja palejttilaatikosta paria erilaista paljettia. Bling-bling tehoaa näihin pieniin tyttöihin aina!

Ja tällä tavalla siis korjasin hihat ja pääntien. Uusi resori ja tikkaus peitetikkikoneella.

Nyt olis taas uusia suunnitelmia, ja muutama neulekin valmiina. Ja kuvasukelitkin näyttää lupaavilta, joten näissä merkeissä

(merkissä lukee siis "käsin tehty by Paula")

Ja uusi lukija, sydämmellisesti terve tuloa!

Vaaville väriterapiaa

Kun edelleen hommat on kesken (kuten edellisestä postauksesta ilmenee...) ja vielä pitäisi vappuaatoksi saada päiväkodin naamiaisiin taiottua asu, täytyy päivityksissä tyytyä johonkin jonkin aikaa sitten valmistuneeseen...

Tämän peiton neuloin viimevuoden puolella, se tuli lahjaksi ystäväni vielä silloin vatsassa asustavalle vaaville. Vaavin sukupuolesta ei ollut tietoa, ja halusin käyttää omatekemiä yllätys-pätkä-keriä pois nurkista pyörimästä. Joten tällaiseen väriyhdistelmään päädyin:

Eli, kaikki muut värit paitsi turkoosi on sellaisista jämälankakeristä, joihin olen arvalla heittänyt noin 1-1½ m pitkiä pätkiä summamutikassa arvottuja lankoja. Solmittavaa ja pääteltävää mainitsemattoman paljon. 

Ohjetta tähän peittoon ei ollut, mutta kuten kuvasta näkyy, neulottu neliöpaloista. Palat aloitettu neulomaan keskeltä, ensin ainaoikeaa 6s ja 12 kerrosta. Sitten poimittu joka reunalta silmukat, kulmissa lisätty kulmasilmukan molemmin puolin joka toinen kerros 1s.  Neulottu kunnes joka reunalla oli 24 silmukkaa, sen jälkeen pari kerrosta ainaoikeaa (lisätty edelleen silmukoita nurkissa) ja sitten päätelty. Neulottu kaikkiaan 16 palaa, jotka sitten silmukoitu yhteen... pläääh! Siinä vasta oli homma! Mutta väittäisin, että silmukointi ei enää ole tämän jälkeen ongelma!

Silmukoinnin jälkeen otettu kolme pyöröpuikkoa käyttöön, poimittu joka reunasta silmukat ja neulottu riittävästi reunusta pyörönä. Lopuksi ainaoikeaa reunaan 8 krs ja silmukat päätelty i-cord -päättelyllä punaisella langalla. Langat on noin nallen vahvuista. 

Kaikkiaan lankaa meni 340g ja kokoa tälle tuli 88 x 88 cm. 

 

Vaunupeittona on ollut ihan hirveästi käytössä talvella. Ja vaavista tuli muuten poika, eikä tainnut olla liikaa punaista poikavauvallekaan! 

Tästä tuli kyllä kiva. Olispa omallakin vaavilla ollu tällainen! 

Näiden värikkäiden kuvien myötä kaikille oikein riemukasta vappua!

Keskeneräisyyden ylistys

Kevät siivousta nurkissa. Ja lopputuloksena ihan pari juttua, jotka pitäis saattaa valmiiksi...

Kuvassa korjausta vaativia lasten vaatteita...

15 housut (joista yhdet on aikuisten!) 

12 paitaa

6 mekkoa

2 puolihametta ja 

1 yöpaita

Siis ihan oikeesti, näissä menee ikuisuus! Osassa on tyyliin polvessa reikä, osassa jotain paljon muuta perustavanlaatuista korjaamista tai tuunaamista vaativaa... Voi elämä...

Ja jotta ei hommat loppuis tähän, niin alkuvuodesta on riehunut neulerintamalla kunnon startiitti... Vuoden alussa kaikki keskeneräiset mahtui hyvin pieneen projektilaatikkoon, vaan ei enää. Kaivelin kaikki keskeneräiset, kuvasin ja kauhistuin:

Kesäyönhullutuksessa viime vuonna aloitettu tyynynpäällinen afrikan kukilla. Langanpäät ja kaikki päätelty, mutta täyttöaukko vaatii nappeja, ja tuonne sisään pitäisi saada ommeltua sopivan mallinen tyyny.

Toinen virkattu tyyny, taustapuoli puuttuu.

Viajante -huivi. Ollut Suuren asustehaasteen 2014 maaliskuun työnä, suurin osa valmiina.

Coctail Jumper -puuvillaneule kesäksi itselle. Sai tänäaamuna purkutuomion kainaloihin asti. Helma oli jo melkein valmis...

Miehelle Brigade -mallilla paita. Halusi mustangi -raidat, joten tätä varten opettelin intarsiaa. Nyt neulominen on myrkkyä, kerroksella 9 lankanöttöstä käytössä...

Lavalette -huivi. Ollut luento/tentti-neuleena, ja vain päätely puuttuu.

Rotation -neule. Sekin jäi valmistumatta viimevuoden Kesäyöstä jouluyöhön haasteesta.

Britta Cowl. Tämän vuoden suuren asustehaasteen tammikuu edelleen hyvin keskeneräinen.

Follow your arrow -mysteerihuivin versio 2. (versio 1 on siis valmis, mutta ei tietenkään kuvattu...!)

Follow your arrow -huivin versio 3. 

Dalie. Virkattu automatkoilla, puuttuu puolitoista hihaa. 

Kalastajan vaimon ohjetta mukailetu beania. Ja tuli ihan liika iso, pitää purkaa ja neuloa uudestaan.

Ja sitten vuorossa pari todellista UFOA!

Tästä on tulossa keltaisista puuvilla-jämistä kaitaliina. Ohje suurinpiirtein omasta päästä. Ollut kesken vähintään 7 vuotta... Joka vuosi päätän, että pääsiäiseksi valmistuu. Mutta ei tänäkään vuonna....

Jenkki-kassi. Ohje suuresta käsityölehdestä kauan sitten. Kaikki osat virkattu, pitäisi vain vuorittaa, ommella vetska ja kiinnittää osat... Tämä vaihe on kestänyt ilmeisesti jo 4 vuotta...

Että sillä lailla. Yhtään uutta aloitusta ei siis tarvitsisi tehdä. Mutta saas nähdä, kuinka käy...!

Taitaa olla parempi lopettaa lätinät, ja tarttua toimeen, kun tekemistä kerran riittää!

Mutta haravoidakin kyllä pitäis, ja aurinko paistaa...!

Psykedeeliset tumput

Kevät tulee, ja sen mukana jotenkin pakonomaisesti kirkaat värit. 

Niinpä kaivelin lankakorista jämäkerän, josta neulaisin Ravelryn Kaheleiden Suuren asustehaasteen helmikuun haaste-tumput.... Joo, siis todellakin olleet valmiina jo kauan.... unohdin vaan ne blogata, kun ne on olleet valmistumisesta asti käytössä!

Malli: Mittenz by by Mariella Apodaca (ravelry)

Projekti: Psykedeelistä (ravelry)

Lanka: Novita 7 veljestä Sateenkaari (se vanha sateenkaari!) 43g

Tässä ohjeessa erikoista on se, että tumput neulotaan tasona ja lopuksi ommellaan saumat.

Ohje on helppo, ja malli on kiva neuloa, mutta se saumojen ompeleminen...

Tein nelosen puikoilla. Koko oli alusta asti arvoitus, vaikka mielestäni tiheyteni vastasi ohjeen tiheyttä. Mutta ilmeisesti ei sitten kuitenkaan, koska aikuisen käteen ne eivät kyllä mene. Sopiva koko 8 vuotiaalle. 

Jotenkin näiden kuvaaminen vaan oli niin kivaa, että tuli vähän räpsittyä.

Saatan myös neuloa joskus toisetkin. Koska kateuttahan nämä herättivät muissa tytöissä. Harmi vaan, kun tätä lankaa jäi enää 20g jäljelle. Tykkään tästä enemmän, kuin siitä uudesta sateenkaaresta, jossa on ruskeaa... 

Mutta kohtahan näitä ei enää tarvitse kuin aamuisin. Ihanaa, kun aurinko paistaa, ja linnut laulaa.

Ja aina aamuisin kurkkaan viime syksynä istutettuun tulppaanipenkkiin, ja kyllä, sieltä niitä taimia puskee!

Pikainen korjausompelu

Huh, kevät tulee vauhdilla. Niinpä tämäkin äiti joutui toteamaan, että voi lapsi raukkaa, sopivan kokoiset kevätvaatteet taitaa olla vähissä. No, onneksi jotain löytyy jo valmiina kaapista odottamassa, kirpparilta ja sukulaisilta saatuja lahjoituksia. 

Toppatakkia kun ei enää viitsi tytölle laittaa, täytyy kuitenkin toisina aamuina olla jotain lämmintä takin alla. Ja löytyihän sieltä kaapista tällainen fleece, oletettavasti sopivaa kokoa.

Vendin fleece, ei mitenkään kovin kaunis tai erikoinen, ihan tavallinen takki, jossa on heti ensi silmäyksellä kaksi vikaa, jotka on korjattava. 

1. Lyhyt vetoketju. Kuka oikeesti haluaa (edes lapsi) kiskoa fleeceä päänsä yli, kun hiukset on väistämättä sähköiset sen jälkeen? Poikia ei ehkä  niin haittaa, mutta pitkähiuksisia tyttöjä kyllä.

2. Helma ja hihansuut tuollaiset paksut tumpulat. Ei voi olla kivaa tai käytännöllistä yrittää tunkea tuollaista paksua hihansuuta toisen takin alle. Se menee ikävästi ryttyyn ja tuntuu varmasti tosi paksulta.

Käytössä sitten havaittiin vielä sekin puute, että ei ollut niskalenkkiä. Mistähän tällainen pään yli vedettävä takki oli ajateltu naulakkoon ripustettavaksi, kun henkarinkin käyttö on hiukan työlästä?

No, siitä se ajatus sitten lähti.

Takki korjattu niin, että lyhyt vetoketju vaihdettu täys pitkään, helmasta ja hihansuista leikattu ne paksut käänteet pois ja laitettu tilalle resorit. (ja sitäpaitsi, jos hiha ei tällä tavalla olis pidentyny, se olis ollu tytölle liian lyhyt... se on periny näköjään äidiltään kädenpituuden mallia apina!)

Lähikanagaskaupasta ei löytyny mitään kelvollisen väristä vetoketjua, enkä halunnu tämän takia lähteä muuallekaan, niin piti sitten kelpuuttaa vaalean harmaa vetska. Ja rumaltahan se olis näyttäny, joten se oli sitten piilotettava. Tilkkulaatikosta löyty tytön vanhan pieneksi käyneen kesämekon helmaa, ja se sopi tähän Niiskuneidin väreihin ihan hyvin. Ja takki on nyt ollu käytössä, eikä kukaan ole valittanut, että tekee hiukset sähköiseksi. Ja muutenkin, onhan se takin kiskominen pään yli lapselle varsinkin tosi hankalaa. Välillä sitä vaan rupee miettiin, että eikö ne lastenvaatteiden valmistajat oikeesti ajattele?!

No joo, tämä oli tällainen puolipaatoksellinen korjausompelupostaus, kuten saatatte arvata korjausompeluun liittyen mulla on kaksi suurta ongelmaa:

1. Jos vaatteen saa korjaamalla käyttökelpoiseksi, en todella raaski laittaa sitä pois. (ja siitä aiheutuu se, että korjattavien kasa on aivan valtava, lupaan että pian näätte sen!)

2. korjausompelu on raivostuttavaa!!!!!!!!!!!! tätä ei varmaan tarvitse sen kummemmin selittää.....

Ihanaa viikonloppua ihanat lukijat!