lauantai 28. toukokuuta 2016

Akuutti paitapula -done!


Kummipojalla 2½ vuotta, on akuutti paitapula.
(Lue: kummipojan äiti on kyllästynyt tummansinisiin tylsiin poikien vaatteisiin.)
Täytin kummitädin velvollisuuteni, ja ommella täräytin parit paidat.



Paidoissa on käytetty kolmea kaavaa,
Ottobren perus teeppari-kaava, perus raglan-kaava ja
hihaton toppi uusimmasta (muistaakseni) lehdestä.
Kaikki paidat on tehty tilkuista, varastopaloista tai kierrättämällä käytettyjä vaatteita.
Mitään ei ole näitä paitoja varten hankittu.

Paljon ei ole perus-paidoista sanottavaa, nyt seuraa siis paljon kuvia, ja vähän tekstiä!



 


Raidalliset Marimekon tasaraitaa (leikkuujämiä ajalta, jolloin olin noita tehtaassa tekemässä),
pitkähihaiseen kaikkea tilkkua laatikoiden uumenista.








Norsut Noshilta, sienet ja pöllöt Maxomorran käytetyistä 122cm paidoista leikattuja.









Hihaton paita oma vanha t-paitani, pitkähihainen kierrätetty 122 cm paidasta.
Aplikointi googlesta.





 

Molempien kankaat raidallinen Marimekkoa, harmaa Eurokankaan trikoota.
Aplikoinnit Ottobresta vuosien varrelta.






 

Marimekkoa leikkuujämiä (jämän leveys ei ihan riittäny paidan leveyteen,
piti jatkaa toiseen kylkeen kontrasti-värillä!)





 

T -paidat Marimekkoa, kangasmaalilla sapluunalla T-kirjain.






 


Oranssi tilkku Euronkanaan trikoota, punainen vanha kierrätetty Marimekon (todella ruma) unikko-collari (unikko piilossa aplikaation alla!), hihat Noshia.
Ja nämä ihanat aplikaatiot (joiden nimiä en tiijä, mutta niillä se varmaan on... !) on saatu joulukuun ompelulaneilla joululahjaksi.




Oon näihin niin tyytyväinen. Postimies kuskaa niitä tällä hetkellä kummipojalle, joten valitettavasti sovituskuvia en nyt saa.
Mutta olipa kivaa pähkäillä varastoa pienemmäksi, vaikka tällainen 16 paitaa koossa 104cm ei juuri varastoa näytä pienentäneen...!






maanantai 22. helmikuuta 2016

Virtolaiselle virtolaista


Mihinkä sitä koira karvoistaan pääsee?
Tai ihminen alkukodistaan?
No ei mihinkään. Eikä tarvitsekaan.
Siksi, virtolainen rakas halusi virtolaiset tumput.
Pitihän ne tehdä, kun sormia aina paleltaa.

Malli: Mukaillen googlattuja kuvia Virtain Lapasista
omassa alkukodissa lueskelin myös äidin hyllystä Mary Oljen käsityökirjaa, jossa sattuivat nämä lapaset olemaan
Projekti: Virtain Rasat (ravelry)
Lanka: 7 veljestä (harmaa, turkoosi, valkoinen, harmaan vihreä)
Gjestal Rede, limen vihreä
yht. 115g


Onneksi ymmärsin, että nuo pilkut kannattaa tehdä aina rivi kerrallaan neulomisen edetessä,
Jos olisin neulonut rasat loppuun ja vasta sitten tehnyt nuo pilkut, olisin tullut hulluksi. Todella vaikea ommella umpinaisen tumpun sisällä....
Kokeilin ensin neuloa pilkkuja samalla kuin tumppuja, mutta se ei oikein toiminut.
Lopulta päädyin tekemään ne silmukoita jäljitellen valmiin mittaisella langanpätkällä.
Ja lämpimät ovat.


Perinteisessä mallissa tuo ranteen kohta on tehty toisella tavalla. Se on leveämpi, ja siinä menee 2o yht. + lk vinoraitoja. Mä en tykkää sellaisista tumpuita. Mun mielestä tumppujen pitää pysyä kädessä, vaikka käsiä roikottaa miten alaspäin. Ja leveä ranteisilla tumpuilla se ei onnistu. Joten tavallinen, resori. Mies oli onneksi samaa mieltä!

 

Oikein kivaa ja lumista viikkoa!





lauantai 23. tammikuuta 2016

Wild Silk Shawl

 
Huivi.
Uusi ja Ihana.
 

 
Malli: Wild Silk Shawl by Daniele Polotow (ravelry)
Projekti: Wild Silk Shawl test (ravelry)
Lanka: Ilun Sinkku ei mainintaa väristä, mutta meren vihreä/petrooli
 

 
Tämä oli testineule.
Ohje oli helppo, mutta matka vaikea.
Testasin ohjetta kirjoitettuna, ja olen todellakin kaavio-neuloja.
Tavallaan matka oli myös ärsyttävä.
Mallikertaan kuului 12 krs, joka kerroksella neulotaan pitsiä.
Kerrosia oli käytännössä 2 erilaista, ne vaan sijoittuivat hivenen eri kohtiin eri kerroksilla.
Menin sekaisin koko ajan.
Lisäsin tuhottomasti silmukkamerkkejä.
Lanka loppui kesken.
 
Mutta, se on ihana.
Taivaallisen pehmeä.
Ja lopulta kaunis.
Vaivan arvoinen? Kyllä.
 
 
 
 
 
Ihania lumisia päiviä kaikille!
 
 


maanantai 23. marraskuuta 2015

Raidallinen sen olla pitää!

 
 
Tunika 6 veelle. Kokona 8 vee.
 Hihoja piti siitä huolimatta pidentää noin 5cm. Sillä taitaa olla pitkät kädet...
 
 
 
Malli: Nova by Signe Stromgaard (ravelry)
Projekti: Nove  (ravelry)
Lanka: Petrooli:BC Garn Cotton 8
Vaalea turkoosi: Sandnes Garn Mandarin Petit
Lime: Novita Kotiväki Huvilä
Oranssi: Novita Kotiväki Huvila
Pinkki: Novita Kotiväki Kartano
Valkoinen: Hjertegarn Primavera Cotton, Scachenmayr Catania SMC Solids, Novita Bambu
 
Tähän keräsin varastosta sopivan värisiä puuvilloja.
Napit on myös varastosta, ne osaltaan raitkaisivat myös, mitä värejä tunikaan täytyy tulla. Ja itse asiassa  napit on kierrätetty mun omasta vanhasta kesätopista.
 
Lapsi on myös aika harteikas, joten tämä koko oli eskarilaiselle juuri sopiva.
Pesunkin jälkeen täm on vielä sopiva.
Onneksi tein ylipitkät hihat, pesussa ne lyheni kyllä armottomasti.
 
 
Malli oli alhaalta ylös, mikä on harvinainen suunta nykyään. Oli matkan varrella vähän miettimistä, milloin aloitan hihat, jotta kaula-aukkoon tulisi suurinpiirteinen täysinäinen 6krs raita.
 
 
 
Raglaneissa molemmilla puolilla avattavat napitukset. Ja on kätevät, ei nimittäin mene päästä läpi avaamatta muutamaa nappia.
 
 
Vähän tuossa edessä noi lyhennettyjen kerroksia kääntymiskohdat paistaa läpi....
Mutta en anna sen häiritä.
Muuten olin aika yllättynyt, miten tasaista puuvillasta sai neulottua... Nurjat ja oikeat kerrokse näyttää olevan samalla "kireydellä". Alpacasta en todellakaan saa näin tasaista lopputulosta.
 
 
Sitten tässä vielä todistusaineisto siitä, että riittävän leveillä raidoilla tuon kerroksen vaihtumiskohdan saa ihan näkymättämäksi.
Tässä nuo kavennukset näkyvät aika rumasti, mutta niiden keskellä vaihtuu kerros. Ei porrasta.! Tämän neuleen yksi tavoite oli päästä sinuiksi tuon jogless striping -tekniikan kanssa. Ja nyt olen siihen tekniikkaan totaalisen rakastunut!

 Ihanaa lumista aikaa kaikille!




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Jäkälä

 
 
 
Projekti: Jäkälä
Lanka: Ruskea Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor
harmaa Novita Säde
 
 
Ihan kuin harmaata jäkälää kauhtuneissa tikapuissa.
Huivi sai tämän nimen ja tämän lähtemättömän mielleyhtymän kuvaushetkellä.
Sitä ennen huivilla oli toinen nimikin.
Mutta Jäkälä se on. Ehdottomasti.
 
 
Huivi on noin vuoden takaa.
Valmiina se on ollut kauan, langanpäiden päättely kesti puoli vuotta. Vaikka eihän siihen mennyt kuin 20 minuuttia.
 
Neuloin alusta alkaen äidille. Ja äidille se jäikin. Tykkään kyllä loputuloksesta, ei vaan ole mun värit.
 
 
 
Huivi oli kiva mysteerineule.
Viisi eri vihjepäivää, ja joka kerralla kaksi vaihtoehtoa, mistä sai valita.
Lopputulos oli aika pieni.
Mahtuu takin alle.
 
 





maanantai 5. lokakuuta 2015

Eipä juuri kehumista...



Näiden sukkien tarina alkoi viime syksynä, kun mieheni järjesti minulle yllätysviikonlopun.
Olimme kahdestaan ensin Helsingissä ja sen jälkeen Porvoossa yhden yön.
Reissu oli todellista romantiikkaa, todellista kahdenkeskistä laatuaikaa.
 
Matkalla toki piti käydä Helsingissä lankakaupassa, enhän ole koskaan siellä lankakaupassa käynyt. Mukaan tarttui pakkomielteenomaisesti fanittamani Fluormania-kerä.
Autossa sitten ihastelin kerää, ja totesin miehelleni, että ompas Tapparan väreissä.
Siihen mies sitten, että neulo siitä hänelle sukat. Henkeen ja vereen Tappara kun on.
Tein niin kuin pyydettiin.
Yksivärisenä ajattelin langan olevan hänen makuunsa vähän turhan ärjyä.
Joten tummansinistä sitten mukaan, ja ohjetta etsimään.
Tähän asti kaikki hyvin, sitten se alamäki alkoi....
 


 
Malli: Time Traveler Socks by Liz Sedmak (ravelry)
Projekti: Tappara -sukat (ravelry)
Lanka: tummansininen Hjerte Garn Sock 4 (50g)
oranssi-turkoosi Regia Fluormania Color (30g)
 
Tuossa kuvassa muuten näppärästi näkyy tuo kerroksen vaihtumiskohtakin. Harjoittelin jälleen tuota joggless striping -tekniikkaa, ja se sujuu kyllä ihan kiitettävästi. On vaan nuo 2 krs korkeat raidat vähän hankalia, niissä tuppaa väkisin vähän näkymään. Mutta hei, näiden sukkian kanssa tuo on pieni murhe...
 

 
Tästä ne murheet sitten alkaa.
Ohjeella tehdyt sukat näyttää kuvissa istuvan jalkaan ihan hyvin.
Ihmettelenpähän vaan miten se on mahdollista.
Näitä sukkia neuloessa usko meinasi loppua kesken, koska ohje oli niin kummallinen.
Ja näin jälkikäteen ajateltuna, olis ollu varmaan ihan hyvä, jos olis loppunu se usko kesken, ei näitä kovin vahvasti voi hyviksi sukiksi väittää.
 
Kärjestä aloitettiin, ja ruvettiin  lisäämään silmukoita kiilalevennykseen normaalisti.
Vaan jalkaterää neulottiin koko jalan mitta, varpaista kantapäähän. Tätä ihmettelin, ja ajattelin, että miten ihmeessä, onhan tuon sukan "käännyttävä ylöspäin" jalan edessä nilkassa paljon aikaisemmin kuin kantapään takana. Mutta, kun katselin kuvia, niin hyvältä näyttivät. Jatkoi eteenpäin, vaikka järki huusi, että lopeta, ja vaihda ohjetta.
 
 
Ja tältähän ne sukat sitten valmiina näyttää. Just vetästy jalkaan, ja heti makkaralla. Aivan hirveästi ylimääräistä materiaalia tuossa nilkan etupuolella.
 
 
Ja tää osio, jota normaalisti kutsutaan kantapääksi...
voi hyvänen aika.
Tästä voi jokainen oikeita sukkia neulonut nähdä, että kantapäätä ei oikeastaan edes ole...
Ei kyllä istu jalkaan kehuttavasti.
 
 
Tälläiset räpylät näillä sukilla saa mies, jolla on ihan normaali, eikä edes kovin suuri jalka.
Että eipä ole kehumista.
Paitsi tuo Fluormania, se on kyllä ihanaa! Ja nytpä mulla onkin 70g fluormanian jämää johonkin ihanaan jämälankaprojektiin....!