torstai 17. marraskuuta 2016

Neulovat lampaat


Olen tosi huono neulomaan lapasia.
Ei sillä, että se olisi vaikeaa.
Ei sillä, että en tarvitsisi niitä.
En tiedä miksi. En vaan koskaan tartu lapasten neulomiseen.
Joten, kun eteen tuli lapastesti, siihen oli pakko osallistua.
Saisinpahan edes yhdet lapaset valmiiksi, kun on pakko.




Malli: Ewe Knit Mittens by Kathryn Folkerth (ravelry)
Projekti: Ewe Knit Mittens test (ravelry)
Langat: Ruskea Novita Nalle (30g)
Vaaleanpunainen Novita Wool (32g)


Lapasiin oli kaaviot molemmille puolille. Peukalo tehtiin suoraan sivuun.

Pitkät langanjuoksut vähän välillä tuottivat hankaluuksia,
koska en ole kirjoneuleissa mitenkään hyvä.
Olen opetellut kaksikätisen tekniikan kirjoneuleisiin.
Siinä pohjalanka on normaalisti vasemmassa kädessä, ja kuviolanka on oikeassa kädessä.


Kohtuullisen tasaista jälkeä sain.
Lapaset ovat käteeni juuri oikean kokoiset, tein koon L.
Vähän kuitenkin harmittaa, kun lapaset kädessä hieman kiertävät, johtuu siitä peukalosta, joka on suoraan sivussa. Ja toiseksi harmitta lanka, joka on kyllä tosi pehmeää, mutta jo vähäisen käytön jälkeen alkaa nyppyyntymään ja hapsottamaan.



Lämmittäähän ne hapsottavatkin lapaset käsiä.














sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Urakka nimeltä toppatakki


No huh huh, mikä homma!

Sain miehen siskolta hänen tyttärensä käyttämän kevyt-toppatakin.
Ja hyvin oli käytetty. Takissa oli kestolikaa ja pieniä reikiä, josta vanu pursui ulos.
Kuitenkin, sain päähäni että takki on pelastettava, koska oma tyttöni tarvitsee kouluun kevyttoppatakin.
Pistin mietintämyssyn päähän. Miten se takki pelastetaan?





Tälläinen siitä siis tuli.
Ensin mietin paikkoja reikien ja ikilian päälle. Niitä oli monta, siis varmaan yli 20.
En keksinyt mitään järkevää, joten paikat hylättiin.
Eurokankaassa käydessä löysin tämän ruusukuvioisen ulkoilukankaan. Ja silloin sen keksin:
Puran koko takin osiksi, ja tikkaan siihen uuden päällisen.
Hyvä idea. Ihan hitokseen hommaa.



Tästä siis lähettiin. H&M takki. Alemmissa kuvissa sitä vanua ja toisessa likaa.
En ole oikein varma, miksi halusin pelastaa tämän takin ihan väkisin. Ehkä siksi, että minussa kuitenkin asuu pieni ekologinen piipertäjä. Ehkä siksi, että ei tarvitsisi kaupasta hakea mitään, kun tämä tuotiin kotiin. Ja oli juuri oikean kokoinen, 128cm. Ehkä siksi, että ei ole liikaa rahaakaan juuri nyt. Ehkä siksi, että olen vain hullu.

Mutta, tämä oli siis vuoreton, ja taskut vain aukot sivusaumassa.
No, kun kerta aletaan, niin aletaan sitten kunnolla. Purin kaikki osat irti, tikkasin uuden päälilankaan vanhojen tikkausten mukaan.
Vanhat taskut oli vaikeat säilyttää, joten tikkasin ne umpeen ja tein uudet samalle paikalle. Lisäsin niihin vetoketjut, koska ihan kaikki tavarat kyllä muuten siltä hulivili-tytöltä tippuu.
Lisäksi tein vuoren, jota takissa ei aikaisemmin ollutkaan.
Hihansuihin laitoin paksua ribbi-resoria, siinä oli alun perin vaan tuollainen kapea joustava nauha.

Jos nyt suoraan sanotaan, niin tuli paljon parempi, kuin alkuperäinen.

 




Ehkä tässä lapsessakin asuu ekologinen piipertäjä!

Ihanaa talven alkua!
PS. Tämän ensimmäisen käyttökerran jälkeen kierrätetty vetoketju hajosi. Yritin korjata tilanteen hakemalla uuden vetimen, koska ketju aukesi alhaalta päin. Liikkeessä ketju piti hyvin, mutta kotiin tullessa jälleen avautui alhaaltapäin. Ei voi olla totta! Mun pitää vaihtaa siihen vetoketju....