maanantai 1. tammikuuta 2018

Nihketä palikat



Ihanaa uutta vuotta ystävät!
Tässä teille terveisiä vuoden takaa. 
Kun ei ole uusia tuotoksia kuvattuna, niin tämä huivi saakoon vuoron vihdoin.


Pattern: Building Blocks (Stephen West)
Projekti: Nihkeät palikat
Lanka: Rico Design Superba Bamoo 
musta, harmaa, valkoinen
ja Zitron Trekking XXL oranssi


Tämähän oli vuosi takaperin Stephenin perinteinen mysteeri-huivi.
Aloitin sen silloin mysteerinä, kuten muutkin.
Mutta, jo ensimmäisen vihjeen aikana alkoi usko loppua ja luulin Stephenin kajahtaneen kokonaan.
Näytti aivan hirveältä. 
No, minäpä jätin tämän huivin tekeleen siten niille sijoilleen, ja odottelin kun muut saivat nitä valmiiksi.
Ja sitten menin vakoilemaan valmiita projekteja.
Ja kyllä, siellä oli muutamia, jotka oli suoraan samoilla väreillä. 
Ja ne oli kauniita.
Joten, ei auttanut kuin luottaa malliin ja sittenkin Stephenin ammattitaitoon ja ottaa huivi takaisin työn alle.


Ja voi kurjuus.
Tein suurimman koon, koska isompi on parempi.
Tämä isompi oli sitten aikanaan 3 metriä leveä.
Ja mitä taistelua se matka olikaan.
Ihan järkyttävän tylsistyttävän ärsyttävää.
Kerta kaikkiaan en olisi tehnyt ainuttakaan kerrosta niin tympeää prosessia, jos en olisi tiennyt, 
miten ihan lopputulos on.
Ja kyllähän se on. Ihana.


Ja miten sitten kävikään, kun prosessi oli vihdoin valmis?
Neulomisen aikana tuosta mustasta oli lähtenyt väriä käsiin. Siis oikein kunnolla.
Välillä oli kädet ihan sinisen-harmaana.
Kyllä jännitti sitä laittaa kylpyyn. Seurasin silmä kovana mustan värin käyttäytymistä vedessä.
Se oli ihan kunnolla. Huh. Ei mustalla tuhriintunutta lopputulosta.
Vaan oranssilla. 
Se oranssi.
Se penteleen oranssi oli se, joka päästi vedessä väriä ja tuhri valkoiset osiot vaalean perisikan läikikkäiksi.
Ei voi olla todellista.
Eikö tässä projektissa sitten mikään voi mennä kunnolla?



Nyt se on kuitenkin valmis.
Kaikesta vastuksesta huolimatta. 
Ja melkein tuli itku, kun kesällä olin menossa tämä huivi kaulassa Jyväksylään neulefestareille, ja pysähdyin matkalla huoltoasemalle. 
Ostin kahvin, ja myyjä tuijoti mun huivia, ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt mitään noin hienoa.
Ihan en ole vielä päättänyt, oliko vaivan arvoinen.
Ehkä aika kultaa muistot.