maanantai 22. helmikuuta 2016

Virtolaiselle virtolaista


Mihinkä sitä koira karvoistaan pääsee?
Tai ihminen alkukodistaan?
No ei mihinkään. Eikä tarvitsekaan.
Siksi, virtolainen rakas halusi virtolaiset tumput.
Pitihän ne tehdä, kun sormia aina paleltaa.

Malli: Mukaillen googlattuja kuvia Virtain Lapasista
omassa alkukodissa lueskelin myös äidin hyllystä Mary Oljen käsityökirjaa, jossa sattuivat nämä lapaset olemaan
Projekti: Virtain Rasat (ravelry)
Lanka: 7 veljestä (harmaa, turkoosi, valkoinen, harmaan vihreä)
Gjestal Rede, limen vihreä
yht. 115g


Onneksi ymmärsin, että nuo pilkut kannattaa tehdä aina rivi kerrallaan neulomisen edetessä,
Jos olisin neulonut rasat loppuun ja vasta sitten tehnyt nuo pilkut, olisin tullut hulluksi. Todella vaikea ommella umpinaisen tumpun sisällä....
Kokeilin ensin neuloa pilkkuja samalla kuin tumppuja, mutta se ei oikein toiminut.
Lopulta päädyin tekemään ne silmukoita jäljitellen valmiin mittaisella langanpätkällä.
Ja lämpimät ovat.


Perinteisessä mallissa tuo ranteen kohta on tehty toisella tavalla. Se on leveämpi, ja siinä menee 2o yht. + lk vinoraitoja. Mä en tykkää sellaisista tumpuita. Mun mielestä tumppujen pitää pysyä kädessä, vaikka käsiä roikottaa miten alaspäin. Ja leveä ranteisilla tumpuilla se ei onnistu. Joten tavallinen, resori. Mies oli onneksi samaa mieltä!

 

Oikein kivaa ja lumista viikkoa!





2 kommenttia:

Pizzicato kirjoitti...

Hienot ja lämpimän näköiset tumput! Ja tottahan se on, että käsissä niiden pitää pysyä, vaikka alaspäin roikottaakin!
Minä vasta kotona älysin lauantaina, että siis tästä Onnea on -blogista siis olitkin :D Vähän on pitkät piuhat mulla, heh!

Suvituulian kasityopaja kirjoitti...

Ihanat! Todella kauniin harmoniset.