torstai 10. huhtikuuta 2014

Pikainen korjausompelu

Huh, kevät tulee vauhdilla. Niinpä tämäkin äiti joutui toteamaan, että voi lapsi raukkaa, sopivan kokoiset kevätvaatteet taitaa olla vähissä. No, onneksi jotain löytyy jo valmiina kaapista odottamassa, kirpparilta ja sukulaisilta saatuja lahjoituksia. 
Toppatakkia kun ei enää viitsi tytölle laittaa, täytyy kuitenkin toisina aamuina olla jotain lämmintä takin alla. Ja löytyihän sieltä kaapista tällainen fleece, oletettavasti sopivaa kokoa.


Vendin fleece, ei mitenkään kovin kaunis tai erikoinen, ihan tavallinen takki, jossa on heti ensi silmäyksellä kaksi vikaa, jotka on korjattava. 
1. Lyhyt vetoketju. Kuka oikeesti haluaa (edes lapsi) kiskoa fleeceä päänsä yli, kun hiukset on väistämättä sähköiset sen jälkeen? Poikia ei ehkä  niin haittaa, mutta pitkähiuksisia tyttöjä kyllä.
2. Helma ja hihansuut tuollaiset paksut tumpulat. Ei voi olla kivaa tai käytännöllistä yrittää tunkea tuollaista paksua hihansuuta toisen takin alle. Se menee ikävästi ryttyyn ja tuntuu varmasti tosi paksulta.

Käytössä sitten havaittiin vielä sekin puute, että ei ollut niskalenkkiä. Mistähän tällainen pään yli vedettävä takki oli ajateltu naulakkoon ripustettavaksi, kun henkarinkin käyttö on hiukan työlästä?

No, siitä se ajatus sitten lähti.


Takki korjattu niin, että lyhyt vetoketju vaihdettu täys pitkään, helmasta ja hihansuista leikattu ne paksut käänteet pois ja laitettu tilalle resorit. (ja sitäpaitsi, jos hiha ei tällä tavalla olis pidentyny, se olis ollu tytölle liian lyhyt... se on periny näköjään äidiltään kädenpituuden mallia apina!)

Lähikanagaskaupasta ei löytyny mitään kelvollisen väristä vetoketjua, enkä halunnu tämän takia lähteä muuallekaan, niin piti sitten kelpuuttaa vaalean harmaa vetska. Ja rumaltahan se olis näyttäny, joten se oli sitten piilotettava. Tilkkulaatikosta löyty tytön vanhan pieneksi käyneen kesämekon helmaa, ja se sopi tähän Niiskuneidin väreihin ihan hyvin. Ja takki on nyt ollu käytössä, eikä kukaan ole valittanut, että tekee hiukset sähköiseksi. Ja muutenkin, onhan se takin kiskominen pään yli lapselle varsinkin tosi hankalaa. Välillä sitä vaan rupee miettiin, että eikö ne lastenvaatteiden valmistajat oikeesti ajattele?!


No joo, tämä oli tällainen puolipaatoksellinen korjausompelupostaus, kuten saatatte arvata korjausompeluun liittyen mulla on kaksi suurta ongelmaa:
1. Jos vaatteen saa korjaamalla käyttökelpoiseksi, en todella raaski laittaa sitä pois. (ja siitä aiheutuu se, että korjattavien kasa on aivan valtava, lupaan että pian näätte sen!)
2. korjausompelu on raivostuttavaa!!!!!!!!!!!! tätä ei varmaan tarvitse sen kummemmin selittää.....

Ihanaa viikonloppua ihanat lukijat!


Ei kommentteja: